Tänään vietetään tyttöjen päivää. Olen kirjoittanut tyttöjen päivästä jo monena vuonna aikaisemminkin (muun muassa täällä), mutta ei kai se estä juhlimasta päivää kirjoittamalla tänäkin vuonna. Varsinkin, kun hyvin tiedätte, että naisasioista vaahtomainen on yksi intohimoistani.

Joku teistä lukijoista kysyi joskus, mitä asioita ja arvoja haluan opettaa tyttärelleni. Tuo kysymyshän on ihan hirvittävän vaikea ja laaja, mutta yritän nyt silti pilkkoa jonkin näin hankalan asian osiin. Ihan vaan juhlapäivän kunniaksi.

OI VOI – TOIVON, ETTÄ NÄIN TEHDÄÄN SUPERTYTTÖJÄ:

1. Haluan, että tytär ymmärtää, että voi olla oma itsensä. On ihan ok olla äänekäs, hiljainen, ujo, rohkea, ihan mitä vaan. Pienemmässä mittakaavassa samaa asiaa opetellaan, kun käymme varmasti viikoittain keskusteluja siitä, voiko tykätä jostain lelusta, musiikista tai vaatteesta, vaikka joku koulukaveri pitäisikin kyseistä asiaa tyhmänä. Kuule voi!
2. Toisekseen minusta on hirveän tärkeää, että F tajuaa myös sen, että myös ne muiden ihmisten mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet ovat arvokkaita. Vaikka hän ei tykkäisi jostain tv-sarjasta, ei se anna oikeutta lytätä sellaista kaveria, josta sarja on hyvä. Yksi naiseuden ja ihmisyyden perushyve kun minusta on se, että osaa antaa arvoa muille. Jos oma itsetunto on kohdallaan, ei tarvitse lytätä muita. Ei edes niitä erilaisia. Ehkä sellainen iloisen feminismin ja itsensä puolustamisen sanoma on asia, jossa minullakin on oppimista. Huomaan, että hirveän usein kun alan puhu tyttöjen ja naisten asioista, tulen vihaiseksi. Olisi paljon hyödyllisempää kaikkien kannalta, että naisasioista voisi puhua tiukasti, mutta silti ilman angstia.
3. Kolmanneksi kyseenalaistan jatkuvasti F:lle ihan ääneen tyttö-poika -asetelmaa. Vaikka lapsi saakin halutessaan kaunistautua ja olla vaikka kuinka tyttömäisissä vaatteissa, on myös lupa olla jotain ihan muuta. Pinkki voi olla poikien väri, tytöllä saa olla lyhyt tukka. Minulle ei ole eläessäni (kotona!) sanottu, etten voisi tehdä jotain, koska olen tyttö. Haluan, ettei odotukset F:lle ole myöskään sukupuoleen liittyvät. Jos jotain häneltä odotetaan – esimerkiksi hyviä käytöstapoja – odotettaisiin niitä häneltä yhtä hyvin myös poikana.
4. Neljänneksi. Minusta moni asia – oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen – kannattaa sanoa ääneen. Tokihan arvot ja arvotukset näkyvät päivittäisessä elämässä ja elämänvalinnoissa, mutta joskus asioiden sanominen ääneen tekee hyvää. Minä olen esimerkiksi kertonut F:lle jo aikoja sitten, että naisen tärkein ominaisuus on äly. Tämän kirjoittaminen näin auki tuntuu hassulle, mutta olen hirveän iloinen, miten aihe on jäänyt tyttären mieleen. Nykyisin hän saattaa kysäistä: ”Arvatkaapa, mikä on naisten tärkein ominaisuus?” ja jos vastaaja ei tiedä, naputtelee tytär otsaansa sormella: ”Nämä. Aivot.”
5. Viidenneksi. Supertyttöjä tehdään rakkaudella. Sillä, että suukotellaan paljon. Hymyillään. Ollaan kiinnostuneita heistä. Ollaan tarpeeksi lempeitä, mutta kuitenkin oikealla tavalla vaativia. En usko, että ikuinen kehuminen ja hyysääminen tekevät kenellekään lapselle hyvää, vaan supervoimat tulevat siitä, että vapauden rinnalle on myös vastuuta. Kehujen lisäksi lauseita, joissa kerrotaan, missä voisi petrata. Ja sitten taas lisää suukkoja ja hyväksyntää. 

Itse asiassa supertyttöjä tehdään niin, että kasvatetaan superihmisiä. Ja unohdetaan sukupuolet kasvatuksessa kokonaan.

-Karoliina-

Viime vuoden tyttöjen päivän postaus: Tytöt – pitäkää munistanne kiinni! 

Kuva: Pixabay