Mikä ihmeen ruokapreppaus?

P1011294.JPG

P1011292.JPG

Kun olin lapsi, vanhemmillani oli viikonloppuisin tapana tehdä seuraavan viikon ruuat puolivalmiiksi jääkaappiin, jotta iltaruokaa ei tarvinnut päiväkodin, koulun ja töiden jälkeen alusta asti valmistaa, vaan valmiit ja puolivalmiit ruuat vain loppuvalmistettiin tai ainoastaan lämmitettiin kiireisissä iltapäivissä. Muistan vieläkin sen, kuinka meidän keittiössä oli viikonloppuisin oikea ruokatehdas, kun äiti ja isi kokkailivat kaikki seuraavan viikon safkat jääkaappiin ja pakastimeen odottamaan. Eivätpä tienneet, että olivat aikaan edessä: Tästä ruokapreppauksesta eli meal preppingistähän on alettua puhua enemmässä määrin vasta tänä kesänä. Ja nyt naistenlehtien sivut ovat täynnä aiheeseen liittyviä vinkkejä.

Ruokapreppaus tarkoittaa siis ruuan esivalmistelua. Ruoka esimerkiksi esikypsennetään ja pilkotaan niin, että varsinainen ruuanlaitto on sitten myöhemmin helppoa ja nopeaa. Lapsuuteni esimerkkien mukaisesti minä olen harrastanut tätä myös pienessä määrin aina. Mutta se, jonka teen varmuudella joka ikinen arki-ilta, on aamupalan preppaaminen.

Minusta aamupala on oikeasti päivän tärkein ruokailu. Ja koska F ei enää saa päiväkotiaamiaista, on aamupaloihin pitänyt koulun alettua panostaa ihan eri tavalla. Minä valmistelenkin meille joka ikinen arki-ilta seuraavan aamun tuorepuristettua mehua varten hedelmät ja kasvikset muovirasiaan valmiiksi, jottei ne tarvitse kun viskata mehulinkoon aamulla. Aamusmoothien minä puolestani teen iltaisin suoraan jo blenderin omaan kulhoon. Aamulla isken sitten kulhon kiinni blenderin moottoriosaan ja surautan. Näin aamun kalliista minuuteista ei mene aikaa pilkkomiseen, kuorimiseen ja muuhun aikaa vievään hommaan.

Millä tavalla teillä valmistellaan ruokaa? Ja mitkä on parhaat vinkkisi tähän hommaan?

-Karoliina-

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Terveys

Päivä, jolloin pikkusiskostani tuli vaimo

P1011124 (4).JPG

P1011180 (2).JPG

P1011268.JPG

P1011273.JPG

P1011212.JPG

P1011202 (1).JPG

P1011130 (4).JPG

P1011254.JPG

P1011126 (4).JPG

Lauantaina vietettiin Auroora-siskoni ja tämän Antti-rakkaan häitä Seinäjoki-Lapua -akselilla. Me saavuimme paikalle torstai-iltana auttamaan hääpaikan laitossa, vaikka tuntuikin sille, että teimme ihan miniosan siitä, mitä hääparin vanhemmat, minun toinen siskoni ja sulhasen veli olivat ehtineet jo tehdä.

Olin jotenkin ajatellut, että en tulisi itkemään näissä kemuissa. Mutta kun näin isäni saattavan siskoani kohti alttaria, alkoi kasvoni lihakset kummasti kiskoa. Miten kauniille sisko näyttikään! Ja kun alttarilla häntä odotti vielä maailman hymyilevin sulhanen, ei liikutukselta oikeasti voinut välttyä.

Aurooran ja Antin häät olivat isot ja perinteiset häät, joissa oli niin sukulaisia kuin ystäviäkin, ja joissa liikuttuminen, nauru, tanssi ja hymyilevät kasvot ryhdittivät koko juhlapäivää ja -yötä. Taas oli tunnustettava se, kuinka ennakkoluulot ovat ihan turhia tässä maailmassa. Olen aina jotenkin ajatellut, että perinteiset häät kakunleikkaamisineen ja kenkäleikkeineen eivät voi johdatella hyviin hääkemuihin, mutta olin taas AIVAN väärässä. Kunhan sakki on oikeaa ja ilmassa aitoa rakkautta, kaikki nuo perinteiset häätraditiot vaan lisäävät tunnelmaa. Kuten nämä juhlat osoittivat: Meillä oli ihan superhauskaa! 

Kaunein hetki häissä oli häätanssi. Kun katselin pikkusiskoni – sen ihan mini-ihmisen onnea nallekarhupuolisonsa otteessa – tuli ensimmäisen kerran tunne, että nyt tuokin ihminen on ihan aikuinen. Toisen ihmisen vaimo. Erisukuniminen kuin minä koskaan. Ja silti se meidän pikkusisko. Ikuisesti pienin ja suojeltavin. 

Onnea rakkaat! 

-Karoliina-

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe