Opettajat kertovat: Näin ekaluokan aloitus onnistuu. Osa 1.

P1011107 (8).JPG

P1011109 (8).JPG

P1011112 (7).JPG

Aloin miettiä tässä viime viikolla, mitä varusteita, viime hetken taitoja ja niksejä tarvitaan, kun F aloittaa ensi viikolla (!) koulu-uransa. Olen ollut peruskoulussa töissä vuodesta 2007, mutta koska en ole koskaan ollut alkuopetukessa, ei minulla ole mitään hajua ekaluokkalaisten puuhista.

Mutta onneksi lähipiiristäni löytyy iso liuta alkuopeja. Pistin kyselyringin päälle ja pian minulla olikin kuuden ammattilaisen vinkit kasassa.

 

Mitä sinne reppuun ja penaaliin kuuluu oikein kynien ja kumien lisäksi pakata?

”Kulmalukkokansio hyvä papereita varten. Ei haittaa myöskään, jos oppilaalla itsellään on myös värejä ja sakset (aina ei kaikille riitä).”

”Tärkeää käytännön elämän kannalta on myös se, että sovitaan, mihin kaikki ne lippulaput, jotka tulee koululta kotiin, laitetaan. Tsekkaako vanhempi sen (kulmalukko)kansion vai voiko kodissa olla sellainen paikka, mihin paperit aina tuodaan tarkistettavaksi.”

”Penaaliin lisäisiin vielä liiman, koska usein luokassa ne ovat huonoja tai yksinkertaisesti vaan hukassa.”

 

Mitenkäs liikuntavarusteet? Pitääkö alkaa jo tässä vaiheessa haalia erilaista välineistöä kirppareilta ja isommilta sukulaislapsilta?

”Hienoa olisi, jos olisi erilaiset sisäliikuntavaatteet ja pieni pyyhe. Jos pesulla käyntiä ei alussa vaadita, niin ei se sitten myöhemminkään enää onnistu. Erillisiä sisäliikuntakenkiä ei pidetä, koska niitä ei kuitenkaan ole kaikilla.”

 ”Ei voida olettaa perheiden ostavan kalliita välineitä kasvaville lapsille. Toki käytettyjä välineitä saa ja useimmilta oppilailta löytyykin esimerkiksi luistimet omasta takaa.”

”Luistelukypärä on must. Pyöräilykypärää ei suositella, että teho säilyy mahdollisten pyöräonnettomuuksien varalle. Ulkona pitäisi muistaa laittaa liikkapäivinä lenkkarit ja collarit.”

 ”Liikkatunneilla olisi tärkeintä saada oppilaille kokemuksia hengästymisestä ja hiestä liikkumistaitojen ja ryhmätaitojen opettelun ohessa.”

 

Tossut, sisäkengät vai ei mitään?

”Sisätossuina monilla on kyllä Crocsit, mutta harva käyttää niitä oikeasti (lojuvat naulakoilla). Talvella sisäkengät olisivat tosin tarpeen, koska eteisessä on lunta ja loskaa.”

”Tossutkin käy. Tosin moni lapsi mieltää ne ”vauvoiksi” ja päiväkotiin kuuluviksi varusteiksi. Crocsit tai sitten sellaiset aamutohvelikengät.”

 

Ja jatkoa piisaa. Ennen koulujen alkua opet kertovat vielä kouluystävällisistä (hah, keksin uuden sanan) vaatteista, perustaidoista, kouluasenteesta ja parista muustakin jutusta. Kivaa perjantaita! Täällä kuulkaas ihan pikkusen SATAA!

-Karoliina-

Perhe Vanhemmuus

Kesän överisyönneistä, vatsa-asioista ja vihermehuista

P1011102 (12).JPG

P1011104 (11).JPG

Minun syömiseni on ollut sekaisin oikeasti koko kesän. Tai itse asiassa rehellisesti sanottuna varmaan maaliskuusta asti, jolloin A tuli takaisin Suomeen ja minä aloitin melkein heti perään työt kotona.

Siihen asti ruokarytmiäni oli ohjannut työpäivät ja sen tauot. Mutta yhtäkkiä sainkin syödä milloin vain ja mitä vain. Ja kun vieressä popsi vielä tuplasti oman painoni verran painava mies, alkoi entuudestaankin isot annoskokoni nousta aikamoisiin mittoihin.

Oman lusikkansa soppaansa toi sekin, että viime talven karmeiden vatsakramppien, ripuloinnin, oksentelun ja supertiukkojen ruokarajoitteiden jälkeen olen voinut syödä nyt kesällä oikeastaan mitä vaan (paitsi gluteenia, tietysti). Olen niin nauttinut siitä, että ruuassa saa olla taas sipulia, papuja ja paprikaa. Sitä, että ruokavalioon kuuluu enemmän kuin kaksikymmentä ainesosaa. Uskon, että vatsavaivojeni perimmäinen syy oli kolme putkeen syötyä antibioottikuuria ja toivon hartaasti, että se show on nyt taakse jäänyttä elämää.

Päätin viime viikonlopun ähkyjen jälkeen, että tähän puoli vuotta kestäneeseen ”viikonloppusyömiseen” on tultava nyt loppu. Minusta ei ole koskaan herkkulakkoihin, kieltolistoihin tai dietteihin – tänäänkin olen syönyt Daim-kakkua ja kerma-siirappikaalikääryleitä – mutta sellainen tila on saavutettava, että ruoka toisi elämään energiaa, eikä päinvastoin veisi sitä. On nimittäin tuntunut yhä useammin sille, että ruuan jälkeen olo on ollut ihan hirvittävän uupunut ja kroppa tuntunut täysin voimattomalle.

En sano, että koko kesän olisin syönyt huonoa safkaa. Päinvastoin. Vaikka mitä ihanaa ja hyvää tekevää, mutta ihan liian isoja määriä ja liian usein. Niin ja sen lisäksi kasa herkkuja, limua ja viintä päälle.

Yksi hyvää tekevä tapa, joka meillä on kuitenkin ollut koko ajan, on mehujen ja smoothieden valmistaminen aamupalaksi. Nyt sitä hommaa pitäisi myös jalostaa uudelle tasolle ja siihen pitäisi saada nyt apua teiltä. Ollaan tehty tähän asti mehuja, joissa on 50% hedelmiä ja 50%kasviksia. Kuinka mehuista saisi enemmän irti? Ehkä enemmän vihanneksia? Mutta mitä?

Smoothieihin olen puolestaan tähän asti laittanut vaan perushedelmät, marjat, jogurtit ja yrtit. Mutta olisiko jotain superfoodia, joka olisi tarpeellinen (varsinkin aamupalalle)? Ja onko superfoodeissa jotain sellaista (nämä hera-pera -jutut), mitä lapsi ei voi syödä? Meillä kun samat smoothiet vetelee myös F. 

Vinkki vinkkisiä siis kaivattaisiin!

-Karoliina-

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Terveys