Vessa, jossa ei saanut vaihtaa vaippaa
Viime viikkoina vellonut imetyskeskustelu on nostanut esille taas sen, kuinka kahtiajakautunut tämä maa on. Toisten mielestä lapsien ja lapsiperheiden ei tulisi näkyä julkisilla paikoilla juuri lainkaan, kun taas toinen puoli hyppää barrikadeille puolustaakseen vanhempien ja lasten oikeutta kuulua ja näkyä. Koko tämä keskustelu tuntuu jotenkin ihan hurjalle: Miksi minkään ihmisryhmän tai perhekoon täytyisi tällaisessa sivistysvaltiossa puolustella olemassaoloaan tai sitä, että he näkyvät katukuvassa, ruokaravintoloissa tai kauppojen jonoissa. Sellaisina, kun luonnollisesti ovat.
Kun F oli vauva, koin imetyksen hankalaksi ja minulla oli epävarma olo imettäessäni julkisesti. Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänut tajuta hankkia siihen hommaan tukea ja apua. Jotenkin sen kaiken sen hormonimyrskyn, uuden tilanteen ja itkevän vauvan kanssa tuntui vaan liian isolle palalle haukata. Tästä huolimatta en kuitenkaan koskaan mennyt imettämään piiloon, jos oli imetyshetki. Ehkä se, ettei alastomuus ole koskaan ollut minulle mikään juttu, teki sen, ettei tullut mieleenkään lähteä vauvan kanssa toiseen huoneeseen ruokinta-aikana nyt yhden tissin vuoksi. Sehän olisi ollut ihan julmetun tylsääkin kaiken lisäksi: Kökkiä nyt tunnista, viikosta ja kuukaudesta toiseen hiljaisessa huoneessa vain vauva seuranaan! Kuinka paljon kivempaa olikaan jutella imetyksen lomassa perheen ja ystävien kanssa. Nauttia kahvilan vilinästä tai tutusta sohvannurkasta.
Koko tämän imetyskeskustelun taustalla on minusta se, että jotkut ihmiset ovat vieraantuneet sellaisista luonnollista asioista kuin ihmisen kehitys ja biologia. Se, että enää ei synnytetä saunassa, lapsen hoitoon on miljoonia apuvälineitä ja myös kaikki imetys-, kuukautis- ja puklaamissuojat ovat vieneet eritteet ja luonnollisen ihmiskehon tuotokset pois silmistä, on tietysti monella tapaa mukavaakin. Samalla kuitenkin joudumme kauemmaksi jostain ihan tavallisesta. Kuten nyt vaikka siitä, että koko ihmiskunnan ajan ihminen on sen ensihetket pidetty hengissä rintaruokinnan avulla.
Jos itse imetyskeskustelu ei ole saanut vielä verenpainetta tarpeeksi nousemaan, alkoi pulssi kohoilla viime viikolla, kun vein F:n ja tämän kaverin Vakoilumuseoon. Tyttöjen tutkiessa vielä salakirjoitusta päätin kipaista museon vessassa, mutta pissaaminen meinasi oikeasti melkein unohtua, kun näin vessan seinässä siististi liimatun kyltin. Siinä luki näin: ”Hyvät vanhemmat. Yhteisen viihtyvyyden vuoksi, ethän vaihda vaippoja tässä WC:ssä.” Okei. Eli tähän mennessä äitejä on kielletty ruokkimasta lapsiaan julkisesti, mutta nyt ei saisi edes vaihtaa heidän vaippojaan (paitsi parin kerroksen ja aika hemmetin monen mutkan takana olevassa tilassa. Lienee samassa, jossa saa pöntön päällä imettää.).Edes lukittujen ovien takana! Jopa minusta –imetyskeskusteluunkin aika kepeästi suhteutuneesta naisesta – tämä meni jo liian pitkälle. Jos vauvalle ei saa vaihtaa vaippaa WC:ssä, jossa aikuiset kakkaavat, pissaavat ja vaihtavat terveyssiteitään, on se jo vauvarasismia.
Mitä jos tehtäisiin niin, että KAIKKI ihmiset ikään katsomatta saisivat ensinnäkin syödä muiden ihmisten ympäröimänä ilman, että heidän tarvitsee mennä aterioimaan vessanpytyn päälle. Ja mitä jos sinne samaiseen vessaan taas puolestaan saisi mennä ulostus- ja virtsa-asioissa, oli se lirautus tai pökäle sitten tullut tai tulossa vaippaan, pönttöön tai pottaan. Sanoisin, että se olisi sitä todellista yhteistä viihtyvyyttä.
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
