3in1-housut, ysärifibat ja parhaita kaupunkitelmintävaatteita lapselle

P1010847 (1).JPG

P1010821 (3).JPG

P1010827 (2).JPG

 

P1010833 (2).JPG

P1010834 (3).JPG

P1010840 (2).JPG

P1010841 (2).JPG

P1010843 (1).JPG

Kaupallinen yhteistyö: Reima

Joka keväthän sitä kevätsäiden epävakautta manataan, mutta tänä keväänä tuo säiden päivittely on kyllä ihan relevanttia. On ollut viikkoja, että seitsemän päivän sisällä on ollut aurinkoa ja lämpöä, tuulta ja sadetta, rakeita ja lunta.

Siksipä pukeutumisen kanssa on ollut myös vähän haasteita. Ei vain sen ulkoilu- ja eskaripukeutumisen osalta, vaan ylipäätään ihan kaupungille mennessä, jos nimittäin samalla on poikettu vaikka puistoon tai kävelty pidempi lenkki katuja.

Tänään on ollut jo vähän lämpimämpi päivä, ja jos Pekka Poutaa on uskominen, alkaa kevät oikeasti pilkistellä viikon aikana enemmänkin. Jos tähän asti kaupunkikelpoinen kerrospukeutuminen on tarkoittanut kevytuntsikan, kuorileggareiden ja pipon liittoa, voisi kuvitella, että kohta lapsi pärjää vähän vähemmälläkin. Näitä kelejä odotellessa valitsin Reimalta F:lle kevätvaatteet, joita pukemalla kerroksittain ja sopivasti auringon pilkistellessä vähennellen onnistuu niin kävely kaupungille, leikit puistossa kuin visiitti sisätiloihinkin. Kaiken pointtina se, että yhdestä asukokonaisuudesta on moneksi.

F elää nyt sitä ikävaihetta, pipo on nolo. Ainakin jo toukokuussa. Siksi päähän on jo monena aamuna ruinattu vaaleanpunainen Boat-lippis, joka suojaa kasvot auringolta ja estää auringon häikäisyltä. Lippis onkin sellainen monikäyttöinen hattu, joka sopii niin helteeseen kuin viileämmille kesäsäille pään lämmikkeeksikin.

Yläosaan valitsin F:lle Reiman valikoimasta Pursi-fleecen, joka menee kylmillä säillä takin tai toppaliivin alle välikerrastona, mutta näin keväällä ihan pelkiltään takkina. Alle Hanko-t-paita, joka henkii minusta jotain nostalgisia fiboja 90-luvulta. Huomaatteko saman mielleyhtymän lapsuuden vaatekaappiin?

Kaikista monikäyttöisimmät kevät- ja kesäpöksyt ovat kuitenkin Wavelet-housut , jotka muuntautuvat kirjaimellisesti sään mukaan. Viileämmällä säällä lahkeet voi pitää alhaalla, mutta kun kelit lämpenevät, saa vetoketjuilla ”leikattu” housut shortseiksi, neppareilla taas capreiksi. Aika huikean käytännölliset pöksyt ulkoiluun!

Jalkaan vielä Juniper-tossut, joista tulee niin ikää ysärifibat. Muistatteko ne ”sämpylätennarit”? No: Ne on nyt tällä taas!

Lopuksi on vielä pakko sanoa yksi juttu, joka liittyy Reimaan. Minä RAKASTAN sitä, kuinka samalta merkiltä löytyy yhtä aikaa niin käytännöllisiä, mutta niin mukavannäköisiä vaatteita. Ja kun – valitettavasti – lapsen oma makukin alkaa kehittyä yhä enemmän ”isojen lasten” tyylin suuntaan, ei Reimaa silloinkaan tarvitse hylätä: Nämä kun ovat kaiken lisäksi katu-uskottavia myös siellä ruohonjuuritasolla, aidon kohdeyleisönkin keskuudessa.

-Karoliina-

Perhe Lasten tyyli

Äiti ja minä

P1010845 (1).JPG

P1010849 (1).JPG

P1010851 (1).JPG

Meidän välissä on melkein 23 vuotta ja 203 kilometria.

Ulkopuoliset sanovat, ettei uskoisi äidiksi ja tyttäreksi. Mutta kun meidät tuntee, tietää, että kyllä me olemme. Enemmänkin. Meillä on sama mieli, telepatiaa ja toistemme jatketut lauseet.  

Me huolehditaan ihan liikaa. Stressataan tienylityksiä, ambulanssin ääniä ja sitä, jos ei tullakaan sovittuun paikkaan, sovittuun aikaan.

Me soitetaan ainakin kerran päivässä. Aina aamuisin. Niin ja tekstataan isot asiat ja sellaiset, joissa kerrotaan, mitä laitetaan iltaruuaksi tai kenen pitäisi pudota Huippiksesta seuraavaksi.

Me kuullaan toisesta satojan ja tuhansien kilometrien päähänkin, millä mielellä toinen on. Silloinkin, kun sitä ei toivoisi. Siunaus ja taakka, ajatustenlukeminen.

Me rakastetaan hajuvesiä ja inhotaan korkokenkiä. Ja jos joku asia on naamassa oltava kunnossa, se on kulmakarvat.

Meidän mielestä ensin pitää miettiä ruoka ja sitten vasta muut asiat. Ja kun me halutaan katsoa jokin hyvä elokuva, se on Wallander. (Vaikka voikin käydä niin, etten minä jaksa edes valvoa elokuvan alkuun ja sinäkin nukahdat jo ennen puolen välin).

Meistä aivoilla on väliä. Ja tasa-arvolla. Meissä virtaa mummolta peritty luontainen feministiveri. ”Ei aina tarvitse sanoa, mitä ajattelee”, sinä sanot minulle ja heti seuraavassa lauseessa jo itse rikot omaa ohjettasi.

Meillä on teräväkieli ja sen alla lempeä sydän. Me pidetään puolia ja taistellaan, mutta sen jälkeen itketään hiljaa omissa huoneissamme. Me halutaan puhua kaikki asiat halki ja sitten ei lopulta kuitenkaan. Ei silloin, jos ne liittyvät liikaa meihin itsemme. Ja kun me saadaan kaunista palautetta uudesta kampauksesta, on meistä ihan relevantti kommentti vastata siihen ”nii vissiin”.

Me ollaan kovia kiroilemaan ja hyviä organisoimaan. Me ollaan järjestelmällisiä ja me tehdään listoja. Järjestetään juhlia, katsotaan kesällä mökkijärvelle saunan jälkeen ja sanotaan, ettei mikään voisi olla parempaa.

Leijonaemo on typerä ilmaus. Olen melko varma, että niin on sinustakin. Sellainen maailmoja syleilevä ja teennäinen. Mutta sellaisia – leijonaemoja – me taidamme molemmat kuitenkin olla. Vahvoja naisia, joille tärkeintä on perhe. Joille oikeasti millään muulla ei lopulta ole merkitystä.

Kiitos äiti, että olet minun äiti ja F:n mummo. Kiitos, että olet se, kenen neuvot ovat tärkeimmät, vaikken neuvoja koskaan haluakaan kuunnella, kuten hyvin tiedät.

Rakastan sinua!

-Karoliina-

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe