Microblading-kulmakarvojen ottaminen

kulmat.jpg

Tiedättekö, kun joillakin perheillä on henkisen perinnön lisäksi jotain pinnallisia yhteisiä juttuja? Joissakin suvuissa vaalitaan pitkiä hiuksia, toisissa vannotaan meikittömyyden nimeen, kolmannessa jokainen perheenjäsen on kova rasvaamaan ihoaan. 

Meidän perheen naisten yhteinen kauneusjuttu on kulmakarvat. Muistan, kun äiti joskus jo teininä sanoi (silloin minulla oli ihana virheetön iho), etten tarvitsisi muuta meikkiä kuin huolitellut kulmakarvat. Ja vaikka tykkäänkin meikata, jäi tuo lause niin mieleeni, että edelleenkin laiskana meikkipäivänä en välttämättä tee muuta kuin täytä kulmakynällä kulmieni aukot. Hyvät kulmakarvat kun ovat koko kasvojen kehys. 

Minulla on aina ollut tuuheat ja paksut kulmakarvat. Ja kiitos – taas kerran äidille – ettei minun annettu nyppiä niitä 2000-luvun alun teinityyliin aivan viiruiksi. Täytyy siis sanoa, että pohja, paksuus ja väri, ovat kulmissani hyvällä mallilla. Ongelma on kuitenkin se, että kulmani loppuvat ulkonurkasta kesken! Ja kulman yläosassa, varsinkin toisella puolella, on julmettu aukko, joka täytyy täyttää kynällä joka aamu.

Olenkin jo kauan haaveillut kulmien microblanding-käsittelystä, mutta vasta tällä viikolla sain homman lopulta aikaiseksi. Minun kulmieni täytön toteutti Sigrid Sööt Runeberginkadulla. Homma eteni seuraavalla tavalla: Ensin juttelimme, mitkä ovat toiveeni kulmien muodon ja värin suhteen. Sitten Sigrid piirsi mallikulmat kynällä, jonka jälkeen kulmien muotoa hiottiin vielä meitä molempia miellyttäväksi. Sen jälkeen alkoi itse työskentely. Homma suoritettiin samantyylisellä terällä, millä tatuointien varjostukset tehdään. Ensimmäiset, ikään kuin suuntaa-antavat vedot, tehtiin ilman puudutusta. Ja se sattui aivan hirveästi. Kuin tatuoinnin ottaminen, mutta repisimtekniikalla. Onneksi tätä vaihetta kesti vain ehkä minuutin, jonka jälkeen ihoni puudutettiin pintapuolisesti. Sen jälkeen homma alkoikin luistaa, eikä kipua juuri tuntunut. Onneksi! 

Sanomattakin kai selvää, että olen kulmistani aika haltioissaan. Miten mahtavaa herätä aamuisin niin, että on taas yksi meikkivaihe vähemmän tehtävänä. Ja se taas tarkoittaa pidempiä yöunia ja sitä kautta parempaa mieltä.

-Karoliina-

Kulmakarvakäsittely saatu blogiyhteistyönä

Kauneus Meikki Testit

Pihistä tai panosta : (Vaalean) liehutukan pelastus

P2010157.JPG

P2010160.JPG

P2010161.JPG

Minä olen suihkinut hiuslakkaa päähäni ala-asteen viimeisistä luokista lähtien joka päivä. Hiukseni ovat – ainakin ennen vaalennusta – olleet niin hirveän liukkaat ja myös sähköiset, että lakka on ollut mielestäni ainoa keino, jolla kuontalon on saanut ojennukseen.

Ongelma lakassa oli kuitenkin usein se, että se teki hiuksista hirveän köntin. Tiedättehän? Sellaisen hiuskypärän. 

Kampaajani Maria QHairilta esitteli minulle kuitenkin syksyllä tekstuurisuihkeen, joka toimii osittain kuin hiuslakka, mutta joka kuitenkin antaa hiusten liikkua vapaasti tekemättä niistä jäykkää hiuspesää. Marian esittelemä suihke on label.m -merkkin Texturising Volume Spray.

Toinen melkein – joskaan ei aivan – yhtä hyvä vaihtoehto on Batisten XXL-volyymisuihke. Label.m on hienostuneempi ja huomaamattomampi, vaikka tekeekin juuri sen, mitä lupaa. Batisten on stydimpää kamaa, eli jos suihkaisee sitä liian läheltä tai liian paljon, tietää todella suihkaisseensa. Kun Batistea oppii kuitenkin käyttämään, on sekin mielestäni oikein hyvä tuote. 

Molemmissa suihkeissa tulee pieni vaaleiden hiusten upgreidaus kaupan päälle. Label.m on nimenomaa tarkoitettu vaaleille hiuksille (sama tuote löytyy käsittääkseni myös bruneteille), kun taas Batiste on muuten vaan aivan valkoista. Näitä suihkimalla saa taitettua vähän siis myös hiusten keltaisuutta. 

-Karoliina-

Batiste (Sokoksissa) 6.50-7.90e // label.m (QHairissa) 27e

Kauneus Hiukset Testit