Shit happens ja kuusi muuta ihmistyyppiä

P1020415.JPG

Juttelin joululomalla aika monenkin ihmisen kanssa siitä, miten he ajattelevat elämässä tapahtuvien asioiden sattuvan heidän kohdalleen. Tiedättehän sen perusajattelumallin, joka jokaisessa meissä kai piilee omanlaisenaan? Toisten mielestä tapahtumia ohjaa karma, toisten mielestä Jumala, joidenkin mukaan sattuma.

Samalla, kun elämän tapahtumien muodostumista pohdittiin, tuli esille myös iskulauseet, viisaudet, motot ja quotet, jotka tuntuivat liittyvän vahvasti siihen, millaiseksi ihminen näkee elämän ja elämänsä. Hassua oli, että melkein jokaisen ihminen jonkan kanssa juttelin, mainitsi jonkin aiheeseen liittyvän lentävän lauseen. Oman sanallisen tiivistymänsä elämän kulusta. Ja minusta tuntui, että samalla löysin myös ihmistyypit noiden sanontojen takaa.

  1. Hyville ihmisille sattuu hyviä asioita -ihmistyyppi. Nämä ihmiset luottavat siihen, että kurjien aikojenkin jälkeen lopulta palkitaan elo onnella. Tässä ihmistyyppimallissa henkilö uskoo, että omilla teoilla on vaikutus elämän suotuisuuteen.​ Minulle vaan väkisin tulee tästä sanonnasta mieleen se, miten näin ajattelevalle ihmiselle käy, jos epäonni toistaa itseään ja kurjat päivät seuraavat toisiaan. Onko tämän moton kääntöpuoli se, että ihminen alkaa vastoinkäymisten sumassa uskoa siihen, ettei olekaan hyvä ihminen.
  2. Shit happens -ihmistyyppi. Kuten termikin jo kertoo, odottavat nämä ihmiset elämässä tulevan myös kuraa niskaan​. ”Paskan määrä on vakio” kuvaa näitä ihmisiä. He eivät usko oman epäonnensa olevan kiinni omista teoista tai edes korkeammista voimista, vaan he uskovat siihen, että jokaisen eteen tulee välillä kurjia asioita. Omista teoistaan ja tekemättä jättämisistä huolimatta.
  3. Karma kyllä toteutuu -ihmistyypit. Nämä ihmiset luottavat todellakin siihen, että teoilla on seuraukset. Heidän mukaansa metsä vastaa juuri sillä tyylillä, millä tavalla on itse sinne huutanut.
  4. Kenellekään ei anneta enempää kuin mitä kestää -ihmistyyppi. Tämän tyylin edustaja osaa ottaa vastoinkäymisetkin positiivisen kautta, koska hän uskoo, että hän on niin vahva, että hän kestää vähän enemmän negatiivisia käänteitä kuin jokin muu heikompi yksilö kestäisi. Hän näkee usein elämän kolhut voimavaranaan, josta ammentaa viisautta ja vahvuutta.
  5. Mitä pahaa minä olen tehnyt ansaitakseni tämän -ihmistyyppi. Hän on persoona, joka ei usko ansainneensa kaikkea lokaa, jota on satanut niskaan. Hän on hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita -tyypin negatiivinen pikkuveli.
  6. Jumala tietää, mikä on minulle parhaaksi -ihmistyyppi. Tämä henkilö saattaa olla sekoitus kaikkia edellisiä, tai sitten luottavainen vaeltaja, joka ei analysoi elämän onnia ja nurjia puolia puhki, vaan luottaa siihen, että eteen sattuvat asiat on ennalta määrätty, hänelle tehty.
  7. Elämä on sattumien summa -ihmistyyppi. Tämä henkilö on usein ateisti, järkityyppi ja se, joka vaatii mututuntuman lisäksi asioihin konkretiaa ja faktoja. Hänen mukaansa elämä on jatkumo sattumuksia, jonka jälkeen tulee kuolema. Arvatenkin sen jälkeen ei ole mitään.

Mitä ihmistyyppiä sinä edustat? Minä taidan olla itse eniten yhdistelmä kakkosta, kolmostaa ja kutosta. Eli Miss Destiny, saanen esittäytyä.

-Karoliina-

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Äiti. Kuka sä olet?

PicMonkey Collage.jpg

Kun olin viime viikolla kuumeessa, istahdin taudin ensimmäisenä iltana alas sohvalle, laitoin kuumemittarin kainaloon ja avasin tv:n mittauksen ajaksi. F tuijotti minua hetken ja tiedusteli, olenko koittanut tätä aikaisemmin. Koittanut mitä? ”No katsoa telkkaria.”

Kysymys nauratti minua aluksi, mutta sitten tajusin, ettei F ole nähnyt minua tässä kodissa kuin muutaman hassun kerran tv:n ääressä. Olemme katsoneet joskus yhdessä Vain elämää, perjantaisin pädiltä animaatioelokuvan, mutta arki-iltoihin tai minun omaan toimintaani TV ei ole kuulunut enää pitkään aikaan. Hassua. Koska havahduin tähän seikkaan itsekin vasta, kun F mainitsi asiasta. 

F:n kysymys sai pohtimaan muutenkin sitä, millaisena oma lapseni näkee minut. Jos hän pitää eksoottisena sitä, että istahdan TV:n ääreen, millaisia muita miellekuvia hänellä on minusta. Mitä äiti hänestä tekee ja mitä puolestaan ei? Millaisena äiti näyttäytyy lapsen näkökulmasta ja mitä muistoja hänelle minusta jää?

Tavallaan tämä aihe on kiinnostava ja jännä. Toisaalta vähän paineita luova. TV-kommentti nimittäin todisti, ettei sitä, mitä johtopäätöksiä lapsi sinusta tekee, voi todellakaan ennalta arvata.

Toisaalta. Niin kai me jokainen olemme tehneet (ja teemme edelleen) omista vanhemmistamme päätelmiä, joiden totuudenmukaisuus ei välttämättä ole aina se kaikkein paras. Tai joihin muut, perheen ulkopuoliset ihmiset, eivät kiinnittäisi edes huomiota. Jos itse vaikkapa mietin omaa lapsuuttani, omat vanhempani tuntuivat aina TODELLA vanhoille ja viisaille. He olivat 22- ja 23-vuotiaita, kun minä synnyin.

Kun illalla raivasin F:n huonetta, näin piirustuksen minusta. Siinä minulla on puolinuttura. Ja tajusin, että F piirtää sen minulle IHAN AINA, vaikka en ole tainnut pariin vuoteen tuota kampausta pitäkään kuin aivan satunnaisesti. Parin vuoden takainen lempparikampaukseni on kuitenkin iskostunut ilmeisesti tyttäreni mieleen siksi, miltä äidin tulee näyttää.

-Karoliina-

 

Perhe Vanhemmuus