Teinivaatteita pikkulapsille?

P1100164.JPG

P1100167.JPG

P1100170.JPG

P1100173.JPG

Minulla ja kahdella ystävälläni on yhteensä viisi lasta. Viisi eri-ikäistä, erikokoista alle kouluikäistä lasta. Tyttöjä ja poikia. Ja tiedättekö mitä? Viime aikoina – kaiken muun kasvatus- ja äitiyshöpinän lisäksi – meitä on puhuttanut lastenvaatteet. Ei niin, että olisimme kytänneet yhdessä aleja tai pohtineet kevään trendejä, vaan yksinkertaisesti on tuntunut sille, että moni asia lastenvaatemarkkinoilla on päin honkia. Esimerkiksi seuraavat asiat:

  • Miksi mukavat, reippaat, värikkäät ja lapselliset vaatteet loppuvat yleensä kokoon 122-128? Onko niin, että jokainen lapsi (korostinko sanaa LAPSI?) haluaa pukeutua vain ja ainoastaan mustaan siitä hetkestä alkaen, kun kokotaulukko siirtyy 134 senttiin? Ja kyllä. Mustasta on tyylikäs väri vaatteissa, myös lapsilla. Mutta kyllä tähän suomalaiseen uniformuväriin ehtii pukeutua sitten seuraavat 70 vuotta muutenkin. 
  • Teinikuteet koosta 134. Ihan järkyttävää! Totta on, että joskus on hauskaa pukea pienikin lapsi vaikka farkkuihin ja nahkatakkiin, mutta ihan perusarjessa aikuiseksi pukemisessa ei ole mitään järkeä. Teini-ikä tuntuu muutenkin alkavan nykyelämässä aivan liian aikaisin (kuulostanen mummolle), joten kun 134 koon paidoissa lukee ”boys, summer, hot”, menee se jo minusta liian pitkälle. Voisiko nallet, sateenkaaret ja värit jatkua nyt vaikkapa sinne kokoon 152 asti?
  • Pinkki. Miksi kaikki tyttömäiset vaatteet (mekot tai röyhelöt) ovat aina pinkkejä? Kaiholla muistelen erästä F:n vanhaa mekkoa, joka oli vihreä ja siinä oli autoja. Miksi näitä timantteja, joissa sukupuoli ja sukupuolimerkatut värit ja kuviot on sekoitettu, on niin harvassa?
  • Miksi poikien vaatteissa ei vaihtoehtoisesti ole pinkkiä? Tai edes punaista ja violettia? Ystäväni pojan lempiväri on punainen. Arvatkaapa, kuinka usein löytää tällä värillä koon 140 vaatteita?
  • Lastenhousujen liian matala vyötäröt. Lapset pyörivät lattialla, konttailevat, leikkivät, heiluvat. Ihan isommatkin lapset kuin varsinaiset konttausikäiset. On aika karman näköistä, kun kolmannekselle leikkitilan lapsista takapuoli vilkkuu, kun housut eivät vain kerta kaikkiaan yllä kokonaan pepun yli.

Nyt saa vinkata hyviä lastenvaatemerkkejä! Aarrekid, Mini Rodini, Melli Eco Design ja Polarn O. Pyret ovat tällä hetkellä ne kaikista ilahduttavimmat merkit, vaikka Mellin ja Aarrekidin koot loppuvatkin jo kokoon 140.  Lindex ja H&M ovat puolestaan vähän pettymyksiä (tosin ei aikuisten vaatteissa), vaikka niitäkin meiltä toki löytyy.  

-Karoliina-

Puheenaiheet Lasten tyyli Vanhemmuus Ajattelin tänään

Vuoden ensimmäinen arkipäivä

P1090172.JPG

P1090157.JPG

P1090161.JPG

P1090162.JPG

P1090164.JPG

P1090169.JPG

Nyt se on melkein jo takana. Minun vuoden ensimmäinen arkipäiväni ja vuoden ensimmäinen oikea maanantaini (hampurilaisessa kylpylässä lillumista ei lasketa maanantaiksi sanan todellisessa merkityksessä) .

Suoraan sanottuna vähän pelotti etukäteen tämä päivä. Pitkä loma tuli niin tarpeeseen, mutta mitä pidemmältä lomalta palaa, sitä haastavampaa on tarttua arkeen.

Tuntuu, kuin takana olisi montakin erilaista lomaa. Ensin ennen joulua vietetyt yksinolopäivät Helsingissä, sitten perheen kanssa vietetty joulu, joka latasi niin henkiset kuin fyysisetkin akut. (Nukuin Hankasalmella varmasti sellaiset 14 tuntia vuorokaudessa!) Ja kun joulusta ja kaikista sen ihmisistä oli nautittu, odotti vielä Saksa ja kaikki siinä.

Eilinen sunnuntai meni niin sunnuntaimaisesti kuin tällaisen pitkän vapaan ja monen reissun jälkeen vaan pystyy menemään. Reissukasseja purettiin ja pyykkiäkin pestiin kuusi koneellista. Ruokakauppaan meni karmea summa, kun jääkaappi ammotti aivan tyhjillään. Ja kaikesta omasta aktiivisuudestani reipastuneena  kokkasin vielä monta tämän viikon ruuista valmiiksi. Voi että, kun energiaa olisi aina näin paljon!

Tänään on tullut töiden ja kotihommien lisäksi käytyä jopa LENKILLÄ (tästä lisää myöhemmin) ja nyt kun F nukkuu tuolla sängyssään, koti on edes jokseenkin siisti, reissun pölyt ravisteltu pois ja huomenna jo tiistai, olo on aika ihana. Tavallisen ja kotikutoisen onnellinen.

On tämä arki vaan kummallista. Lomien loppuminen aiheuttaa poikkeuksetta sisäisen angstin, mutta aivan samoin tein, kun arjen pyörteeseen saa astuttua edes toisella jalallaan, tempaa se mukaansa. On ihan jopa kivaa! Onneksi, koska elämähän on – melkein aina – ihan tätä tavallista arkea. Pyykkejä, yhden ruokalajin aamupaloja ja lohkeilevia kantapäitä.

-Karoliina-

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään