En ole juurikaan Saksan reissuiltani ostellut mitään, koska elämä matkalla on keskittynyt pääosin muuhun oleskeluun kuin shoppailuun. Siitäkin huolimatta, että vaatteita olisi kyllä fiksumpi ostaa Saksasta kuin kotimaasta, koska hinnat ovat siellä selvästi edullisempia.

Yleensä minun vaihtonikin lentokentillä ovat olleet aivan liian kiireisiä. Toisin sanoen hiki hatussa ja paniikki takalistoissa juoksemista, mutta lauantaina minulla oli ruhtinaallinen tunti aikaa Amsterdamin kentällä. Niinpä suuntasin lähimpään liikkeeseen, tarkoituksenani vain katsella laukkuja. Viiden minuutin päästä astelin ulos samaisesta ovesta ostoskassi kourassani. Muovipussin sisällä -30% hintaan ostettu pikkulaukku.

Minä en ole niitä naisia, joiden tulee omista merkkilaukku tai Louboutinit, joten en hurahda usein asusteliikkeissä. Minulle riittää, kun alla on hyvät tennarit ja reppu/kassi, jonne mahtuu tavarat. Olen sitä paitsi vuosina kartuttanut laukkuvarastoni sellaiseksi, että sillä pärjää normielämässä. Uusimpana tilava reppu, vanhoina hankintoina tai lahjoina iso nahkalaukku, hyvin tavaraa sullova Cambridge Satchelin posteljoonilaukku sekä Filippa K:n pikkulaukku. 

Kun silmiini kuitenkin osui lentokenttäkaupassa musta-hopeinen Guessin laukku, tajusin heti, että kaapissani on ammottava kolo juuri tämänkokoiselle laukulle. Sellaiselle peruspussukalle, joka on pienempi kuin Cambridge, mutta isompi kuin Filippa K (joka hädin tuskin syö sisäänsä edes nykyistä puhelintani).

Laukku ei ole ikävä kyllä nahkaa, mutta se tuntui juuri sellaiselle jämäkälle ja kestävälle yksilölle meikäläisen käyttöön. Toisin sanoen lattialla kurassa pyöriteltäväksi tai sellaiseksi, jonne voi unohtaa pastillirasian, avonaisena, viikkotolkuiksi. Värikin miellyttää. Ikuisuudelle tuntuvan kultabuumin vuoksi kun nuo hopeanväriset yksityiskohdat ovat usein kiven alla.

Ainoa miinus taitaakin olla laukun merkki. Guess. En tiedä, mistä assosiaationi johtuu, mutta en koe olevani Guess-naisia. Jotenkin pohdin, onko Guess korni yhdistelmä likaisten Conversejeni ja boyfriend jeansien pariksi. 

Tajuan kyllä itsekin, että on aivan urpoa karttaa mukavaa laukkua vain siksi, että se on tiettyä merkkiä, mutta silti en voinut välttää ajatusta ”väärästä” merkistä minulle. Ymmärrättekö yhtään, mitä haen?

Päätin kuitenkin hylätä hölmöt aatokset. Merkki kuin merkki, jos laukku käy käyttöön ja omaan kulutukseeni. Pohdinhan vähän samoja mietteitä jo Michael Korsin laukun kanssa, mutta niinpä vaan laukku on kulkenut jo useamman vuoden matkassa. (Tosin se täytyy tunnustaa, että nappasin ison MK-merkin pois kassin kyljestä killumasta).

Nyt suuntaan vielä illan ratoksi kohti tuota eteisen laukkukaappiani. Minulla on aivan järjetön kevätsiivousinspiraatio päällä ja nyt jokainen sinnepäinlaukku saa kyllä kyydin kohti kirppistä!

-Karoliina-