Happy end ja pari muuta riviä ihmissuhteista
Hassua, miten yöpöydällä (ja nykyään kännykässä) olevat kirjat kertovat – ainakin minulla – aina jotain kyseisestä elämänvaiheesta.
Nyt, kun syksy on oikeasti täällä. Illat hämärtyvät, elämä kääntyy enemmän kotiin ja haluaa vain käpertyä sohvalle viltin alle, olen huomannut, että tartun yhä useammin self help -oppaisiin, jotka vaativat vähän enemmän pureskelua kuin vaikkapa aivan puhdas kesällä lukemani viihdekirjallisuus.
Siinä, missä edellisinä talvina keskityin Konmari- ja Hyvän mielen vaatekaappi -tyyppiseen materiaaliin, olen ahminut nyt sivutolkulla itsetutkiskelukirjoja. Koko homma alkoi oikeastaan siitä, kun törmäsin Book Beatissa Maaret Kallion Lujasti lempeään. Sitten kaveri suosittelikin Kimmo Takasen Tunne lukkosi -teosta, ja nyt minulla on meneillään Maaret Kallion ja Osmo Kontulan Happy End, sekä Tunne lukkosi -kirjan jatko-osaan, Suhde lukkosi.
Ainoa miinus kaikissa edellisissä kirjoissa on se, ettei näitä – ainakaan vielä – ole äänikirjoina. Olisi niin ihana kuunnella vaikka Kallion rauhallista ääntä aamubussissa ja ottaa vastaan ajatuksia silmät kiinni, take away-kahvia siemaillen.
Oletteko muuten pistäneet merkille, että myös muualla Lilyssä ollaan kiinnostuneita lukemisesta? Lokakuun alussa, Aleksis Kiven päivänä lanseerattiin konsepti Lilyn Lukupiiri. Näin Anne Kantola, Lilyn Lukupiirin ”emo” asiaa kuvailee: ” Lukupiiri on avoin jokaiselle, joka siihen haluaa osallistua. Aloitamme äänestämällä luettavan kirjan ja sen laajuudesta riippuen luemme sitä 2-3 viikkoa. Valitsin äänestykseen sellaisia teoksia, joiden pitäisi olla mahdollisimman hyvin saatavilla myös kirjastossa lähellä sinua. Keskustelua löytyy niin täältä toimituksen blogista, kuin somekanavistamme – – – Vaikka sinulla ei juuri nyt olisi aikaa osallistua lukemiseen, voit seurata keskustelua.”
Vaikken self help -oppaita meinaakaan jättää taakse, olen kyllä ehdottomasti mukana myös lukupiirissä. Ensimmäiseksi lukupiiriteokseksi valikoitui Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat.
Ihanaa iltaa Maaret Kallion sanoi: ”Onkiminen on ymmärtämisen lähtökohta” (Lujasti lempeä, 2016)
-Karoliina-
