Päivä, jolloin minusta tuli blondi

 

P9181407.JPGP9181400.JPG

P9181403.JPG

 

P9181413.JPG

Te, jotka olette seuranneet useamman vuoden blogia, tiedätte, että hiukset ovat minulle ikuisuusprojekti. 

On ollut:
megapitkät hiukset
otsatukkainen pitkä tukka
otsatukkainen melkeinpolkka
ja sitten taas kerran otsahiustenkasvatusoperaatio.

On ollut:
tummat pitkät hiukset
ja raidoitettu kesätukka.

Koko tämän ajan olen – kuten ehkä muistatte – aina välissä vilautellut toivetta siitä, josko joskus uskaltaisin värjätä hiukseni vaaleiksi. Ihan siis oikeasti niin vaaleiksi, että minua voisi sanoa vaaleahiuksiseksi.

Minun identiteettini on kuitenkin aina ollut kiinni tummissa hiuksissa. Moni suomalainenhan on lapsen vaaleahiuksinen ja hiukset tummuvat ajan kanssa, mutta minulla on ollut todella tummat hiukset aivan lapsesta asti. Siksi se viimeinen rohkeus oikeasti blondiin päähän on varmasti aina puuttunut. Olen miettinyt, mikä minä olisin ilman sitä tummahiuksisen tytön/naisen statusta.

Onhan se hassua, että niinkin pinnallinen asia kuin hiustenväri tuntuu tärkeälle asialle, mutta osin sen varaan olen rakentanut oman ulkoisen minäkuvani. Tummat hiukset, pienet rinnat, leveä lantio ja isot silmät – Niillä tässä on aika monta vuotta menty!

No. Kuukausi sitten aloitettu rohkeampi vaalennusprojekti sai tällä viikolla jatkoa, kun istuin taas kerran QHairin Marian tuoliin ja sanoin : ”Isketään lisää sitä blondia”.

Ja niin tehtiin. Maria raidoitti ensin hiukseni kauttaaltaan baby lights -raidoilla, hiukset käsiteltiin Olaplexillä ja sitten vielä sävytettiin oikean lopputuloksen saamiseksi.

Kun tukka oli kuivattu ja muotoiltu, hykertelimme me molemmat innosta. Ensimmäisen kerran ikinä minulla oli oikeasti blondi tukka. Ja jos viimeksi sanoin hiusteni olevan ”paras tukka ikinä”, löysivät ne hiukset nyt voittajan.

Ainoa miinus tässä on nyt varmasti se, että jäänkö koukkuun blondiin? Tuleeko QHairin ovesta ensi kuussa ulos platinablondi?

Niin ja hei. Näin lopuksi. Taitaa olla viimeiset päivät äänestää suosikkinsa The Blog Awards 2016 -skabassa. Jos meikäläisen jorinat ansaitsevat sinusta pystin, voi äänestyksen tehdä täällä. Kiitos, murut!

-Karoliina-

*hiukset toteutettu yhteistyössä Maria Halkosen / QHair kanssa

Kauneus Hiukset

To do -listaajan syysvihkot

P9151243.JPG

P9151244.JPG

Minä olen to do -listaajien listaaja. Minun kännykkäni täytyy päivittäin erilaisista tärkeistä ja ei-tärkeistä listoista. Sen lisäksi minulla on päivittäin käytössä:

  • kännykän kalenteri
  • paperinen ”blogikalenteri”, jonne merkitsen postausasiat ja blogitapaamiset
  • paperinen sekalaisen kirjoittelun muistivihko
  • pieni Frida-vihko niitä tilanteita varten, kun isommat vihkot ja kalenterit ei mahdu mukaan

Joku saattaisi stressaantua kaikista näistä listoista, mutta minua ne vaan helpottavat. Kun kirjoitan tärkeät asiat paperille tai puhelimeen, tuntuu sille, kuin työmuistini saisi rauhan.

Jos siellä ruudun puolella on toisiakin listahulluja, suosittelen Tigerin vihkovalikoimaan. Pienellä rahalla saa ihania vihkoja. 

Tosin. Tuo ”blogikalenteri” on kyllä kaikessa yllättävyydessään (minulla itämaishenkinen vihko!) ihan suosikkini. Sen sivut ovat niin helppolukuiset ja kannetkin niin jämäkät, ettei se mene rullalle edes minun sekalaisessa käsilaukussani.

Olen joskus nauranut (ja pelännyt?) mitä tapahtuisi, jos joku saisi vaikka kuukauden ajalta minun listat käsiinsä. Siinä tulisi kyllä aikamoinen läpileukkaus elämään.

Millaiselta sinun elämäsi näyttäytyisi muistiinpanojesi ja to do -listojesi kautta?

-Karoliina-

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä