Spektaakkelimaiset bileet!

P9101263.JPG

P9101255.JPG

P9101267.JPG

 

P9101273.JPG

P9101289.JPG

P9101298.JPG

P9101303.JPG

P9101304.JPG

P9101270.JPG

P9101340.JPG

P9101355.JPG

P9101370.JPG

P9101386.JPG

P9101418.JPG

P9101435.JPG

P9101454.JPG

 

P9111496.JPG

Huh ja puh. Vieläkin vähän painaa silmissä viikonlopun kemut. Vaikka jaksaakin valvoa yhtenä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä neljään, ei palautuminen yökukkumisesta ole enää sama kuin kaksikymppisenä.

Silmäpussini johtuvat siitä, että suuntasin lauantaina kaverini 30-vuotissynttäreille Jämsään. Juhlat alkoivat itse asiassa jo Tampereelta, josta hyppäsin kimppakyytiautoon kohti juhlapaikkaa, kaverini vanhempien omakotitaloa. 

Itsehän en juhlinut omia 30-vuotissynttäreitäni juuri mitenkään, joten on ihanaa, että ympärilläni on ihmisiä, joiden kolmekymppisiä olen saanut sitten juhlia senkin edestä. Vähänkö arvostan tällaista, että toiset jaksavat järjestää juhlat oikein huolella ja kunnolla. Tarjolla oli aivan ihanaa ruokaa ja illan kohokohta oli ehdottomasti keikka. Kyllä vaan! Ihan oikea keikka! Pietarin Spektaakkeli oli nimittäin kutsuttu nostattamaan juhlatunnelmaa. Siinä me sitten jorailimme takapihalla ja nautimme hyvästä live-musiikista. 

Tulikin mieleen, että kerran en tullut juhlineeksi itse niitä kolmekymppisiäni, pitäisikö sen sijaan järjestää vaikka oikein hyvät 32-vuotisjuhlat? Koska kuka sanoo, että isot kemut on järjestettävä vain tasakymmenillä?

Onko joku teistä lukijoista juhlinut synttäreitä isosti aikuisiällä ilman, että kyseessä on ollut tasakymmenet? Niin ja mikä tekee hyvistä juhlista loistavat juhlat?

-Karoliina-

https://ssl.gstatic.com/ui/v1/icons/mail/images/cleardot.gif

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Feikit Mini Rodinit! Yök!

P9061246 (1).JPG

 

Kaverini lapsella oli ollut viikonloppuna ihana paita päällä kaupungilla. Samainen, joka on F:lläkin, ja joka on yksi hänen lemppareistaan.

Paita oli herättänyt kaupungilla ihastusta. Ensin kouluikäiset tytöt olivat kehuneet lapsen paitaa ”tosi siistiksi” ja sitten paikallisjunassa valistunut äiti oli tullut nykimään kaveriani hihasta : ”Hieno paita, mistä se on?”

Kun kaverini oli kertonut, että paita on Lindexistä, oli naisen ilme venähtänyt. Hän ikään kuin veti kehunsa takaisten tiuskaisten tiukasti : ”Jaa. No ne kyllä ovat sellaisia MiniRodini -kopioita kaikki.” Kaverini jäi tuijottamaan äimänä naisen perään.

Muistan, kun pari vuotta sitten keskusteltiin siitä, kuinka alakoulussa jo ensimmäisillä luokilla lapsia, joilla oli ”feikkilippikset” kiusattiin. Lipassa piti olla kultainen tarra ja logo siitä, että lippis oli kallis. Jo 7-vuotiailla, kauhisteltiin!

Kun olen seurannut enemmän ja vähemmän sivussa tätä lastenvaatehypeä useamman vuoden, en ihmette enää yhtään, jos feikkien ja ei-feikkien kyttääminen on siirtynyt lapsiinkin. Koska pahimpia – valitettavasti – tässä merkkihypetyksessä ovatkin äidit. Ne, joiden pitäisi ainakin minun käsitykseni mukaan opettaa, ettei merkeillä ja merkeillä ansaitulla statuksella ole väliä. 

Okei. Tokihan minä ymmärrän, että lastenvaatteet koukuttavat. Olen itsekin – kuten tiedätte – kuolannut monen kauniin ”merkkivaatteen” perään, mutta en siksi, että ne ovat juuri sitä merkkiä, jolla voi kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Vaan ihan vaan siksi, että niiden ulkonäkö ja laatu ovat sitä, mistä pidän. Se, että menisin nyrpistelemään ketjuliikkeiden vaatteille, on kuitenkin jo aika karmeaa.

Jokuhan voisi tässä nyt vedota siihen, että ketjuliikkeiden ”varastaessa” oikeiden merkkie ulkoasun, on piratismia, mutta en usko, että tietyt eläinkuosit tai sateenkaaret ovat patenttikelpoista kamaa. 

Oletteko te törmänneet lastenvaatemerkkien suhteen fanaattisuuteen tai ehdottomuuteen? Ja eniten kyllä haluaisin kuulla teidän minirodistien ja muiden lastenvaatemerkkifanien mielipiteen aiheesta. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä perustelette ehdottomuuden ja ketjuliikevaatteiden katsomisen nenänvarttapitkin.

-Karoliina-

Puheenaiheet Lasten tyyli Vanhemmuus Ajattelin tänään