Kirjoittelin maanantaina ekan postauksen siitä, kuinka olen selviytynyt vuodelle 2018 asettamastani haasteesta: Päätin siis silloin, että kaikki tekstiilit, joista kirjoitan blogissa, joiden kanssa teen kampanjoita tai joita itse ostan yksityishenkilönä, tulisi olla 80% kotimaisia.

Kirjoitin maanantaina ostosten haastavuudesta, ja nyt kerron, mitä olivat ne ei-kotimaiset tekstiilit, joita päädyin ostamaan.

Omien laskelmieni mukaan ostin/otin vastaan 18% ei-kotimaisia tuotteita. En siis selvinnyt haasteesta mitenkään kirkkaasti, mutta riittävän hyvin sentään. Laskin prosentin niin, että ynnäsin kaikki vuoden aikana ostamani tekstiilit itselleni ja kotiin (lapsen vaatteet ulkopuolella) noudatellen tätä tammikuussa tekemääni ohjeistusta. Sitten laskin siitä, paljonko prosentuaalisesti oli ei-kotimaisia.

Laskemiseen haasteita toi se, että en ollut niin ahkera merkitsemään kumpiakaan ostoksia/saatuja tuotteita Word-tiedostoon, mitä aluksi olin uumoillut. Siksipä tuon listan lisäksi piti kaivella vanhoja blogikuvia ja kaappeja. Uskon, että tulos on sellaiset +-5% suuntaan tai toiseen kuitenkin.

Huomasin, että kaikkia ostamiani ei-kotimaisia tekstiilejä yhdisti joku seuraavista tekijöistä. Tai ne kaikki. Ei-kotimaisuuteen ostopäätökseen ajoi seuraavat seikat:

• tarpeeksi istuvaa, silmää miellyttävää yksilöä ei ollut suomalaisilla brändeillä. Tähän lukeutuivat mm. NEUW:n farkut ja nahkatakki.
• tuote ”piti” ostaa vain hetkeksi. Esim. naamiaisasu, Ugly Xmas Sweater (jota vihaan jo nyt) ja siskon fiftarihäihin mekko.
• halusin kokeilla tekstiilillä uutta tyyliä, enkä siksi raaskinut laittaa suoriltaan montaa kymppiä tai useaa satasta (jota kotimainen tuote toki usein vaatii) . Siihen lukeutuivat tämä ja tämä. Kumpikaan ei lopulta sitten jäänyt vaatekaappini luottiksiksi, vaikka edelleen ne siellä ovat ja joskus niitä käytänkin. Tosin neuleen käyttäikää en voi ihan vielä tuomita. Nyt sen käyttöä estää se, ettei paitaa saa sullottua talvitakin sisään. Ehkä odotan se uutta tulemista keväällä, koska syksyllä kyllä pidin paitaa hirmuisen paljon. 
• tuntui sille, että tuote tuli saada pikaisesti, eikä ollut aikaa etsiä vastaavaa kotimaista. Esim. Lindexin violetti aleneule ja H&M:n toppi.

Kun selasin vuden 2018 insta feediäni läpi, olin todella yllättynyt siitä, kuinka kotimainen se tekstiilien osalta olikin. Vaikka kaapissani on lukuisia ja taas lukuisia ei-kotimaisia tekstiilejä, koska en tietenkään hyvää kamaa heittänyt pois ostoprojektini vuoksi, jostain syystä päälleni myös valikoitui vuoden aikana suurimmaksi osaksi juuri ne kotimaiset. Mietin, ohjasiko vuoden teema ostojen lisäksi myös arkista pukeutumistakin. 

Sellainen raportti ostoksista ja vastaanotetuista tekstiileistä. Ensi viikolla kirjoitan vielä niin sanottu yhteenvedon, eli sen, mitä vuosi opetti, sai minut ajattelemaan ja miten tästä eteenpäin.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä // Asu: pipo, Kivat* // takki, TopShop // tunika, Aarrekid*

*saatu