Luonnollisuuden paradoksi

PicMonkey Collage1 PicMonkey Collage2

Olen vedellyt tässä viimeiset 7 päivää ilman meikkiä. Harjaamatta hiuksia. Sellaista se kesä ja maaseutu teettää.

Samalla olen kuitenkin salaa jo vähän fiilistellyt syksyä. Kivaa laittaa taas itsensä ihmismäiseen kuntoon ja miettiä sellaisiakin asioita kuin rintaliivit, meikkivoide ja housut, jotka eivät ole verkkarit.

Olen viime vuosina meikannut edellisiin vuosiin verrattuna aika paljon. Paksu eyeliner on kuulunut arkilookiini, samoin pari kerrosta ripsiväriä. Tämä meikitön loppukesä on kuitenkin pistänyt miettimään. Olisipa ihanaa, jos voisi käyttää mahdollisimman vähän meikkiä. Tai ainakin käyttää sitä niin nudesti, että kasvot ainakin näyttäisivät meikkaamattomille.

Meikkaamattomuudessa on kuitenkin sellainen paradoksi, että jos ei aivan luomunaamana aio vedellä, vaatii se vähintäänkin yhtä paljon työtä kuin perinteinen meikkinaamakin. Olenkin tässä pohtinut, miten toteuttaisin uuden tyylin. Hommaisinko taas kerran ripsituuhennukset, mutta tällä kertaa niin lyhyet, ettei niitä erottaisi omista? Pointtina vaan se, ettei tarvitsisi aamulla rajailla tai värjäillä ripsiä millään.

Kulmat tarvitsisivat puolestaan ulkonurkkaan vähän lisäväriä, joten kestopigmentointi on käynyt mielessä. Samoin – vaihtoehtona ripsituuhennuksille – ripsien värjäys (jota en ole muuten koskaan tehnyt). Niin ja kynnet. Olisihan se aika jees, jos niitä ei tarvitsisi lakkailla, mutta kädet olisivat silti siistit. Tällä kertaa villien kuvioiden sijaan himottaisi puuterikynnet tai se perinteistäkin perinteisempi ranskalainen manikyyri. Geelillä, koska se perinteinen lakka ei vaan koskaan pysy mulla paria päivää pidempään.

Toisin sanoen. Olisipa kiva saada  ”luonnollisuutta” ulkomuotoon niin, että sen apuna voisi käyttää kuitenkin vähän jos ei nyt aivan lisäosia niin ainakin joitain kauneuspalveluja.  En vain tiedä, jaksanko rampata kaiken maailman kauneushuolloissa joka kuukausi. Mulle kun usein tekee tiukkaa istuskella toimettomana tuollaisissa paikoissa.

Onko teillä muilla ollut haaveena huoleton ”luonnollinen” naama ja miten olette sen feikisti tai vähemmän feikisti toteuttaneet? Jokuhan voisi sanoa, että sen kun jätät meikkaamatta. Mutta minä kyllä näytän kipeälle ja väsyneelle, jos en jotain edes kalpakalle naamalleni tee. Varsinkin talvisin.

-Karoliina-

P.S. Huomenna on kampaaja-aika. Pohdinnassa taas tämä sama: Blondi (jota en lopulta koskaan ole uskaltanut toteuttaa) vai freesattu, tuttu ruskea?

*kuvat lainattu Pinterestistä

Puheenaiheet Hiukset

Kolmistaan muuttaa!

Karoliina Sallinen

Karoliina Sallinen

Oletteko huomanneet, että elämässä asioiden on tapana ruuhkautua? Ensin ei tapahdu pitkään aikaan mitään, mutta sitten muutokset ja myllerrykset sattuvat kaikki samaan kohtaan. No, 2016 on ollut juuri sellainen vuosi. Eikä vuosi ole edes vielä lopussa!

Viime helmikuussa, samalla, kun kannoin tavaroitani uuteen kotiin ja uuteen elämään, sain puhelun. Tai oikeastaan ensin sain viestin. Trendissä töissä oleva opiskelukaverini Raisa kysyi, saako antaa numeroni Jennille, Lilyn ja Trendin päätoimittajalle. ”Kyseessä on kiva juttu”, sanoi Raisa, ja ei kai tuollaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä.

Jenni soitti minulle ja halusi tavata. Menimme kahvilla, puhuimme, nauroimme ja loppu onkin sitten jo historiaa. Kevään aikana kirjoitin blogisopimuksen A-lehtien kanssa. Päätettiin, että syksyn aikana minusta tulisi lilyläinen. Sen portaalin bloggaaja, jonka olen arvostanut aina Suomen blogiskenen ylimmälle paikalle. Joskus – ja taas tämä tuli todistettua – unelmat toteutuvat silloin, kun sitä vähiten odottaisi!

1.9 alkaen Kolmistaan on siis löytyy Lilyn sivujen alta (linkki blogiin tulee myöhemmin). Niiden blogien ja bloggaajien seurasta, joita vain ihailin kaukaa vielä muutama vuosi sitten. Täytyy se kai itsellekin jo myöntää, että Kolmistaan-blogilla menee aika mukavasti. Harrastus on muuttunut työksi ja elämäntavaksi. Ja ihan oikeasti sitä lukee aika moni muukin tyyppi jo kuin oma äitini. Se on samaan aikaan pelottavaa ja ihanaa. Niin kuin kaikki isot ja rakkaat asiat tuppaavat olemaan.

Vaikka Kolmistaan muuttaa, ei se muutu. Ihan sama ihminen täällä näppiksen takana mietteitään kirjoitta, ihan saman pään läpi ne aiheet prosessoidaan. Jos jotain tiedän Lilyyn muuton seurauksena kuitenkin tapahtuvan, on se varmasti into kehittää ja kehittyä entisestään. Mä tulen aina olemaan se urbaani perhebloggaaja maalaisjuntilla twistillä, mutta elämäntilanteiden muututtua ja elämänkokemuksen kartuttua on tarve myös kehittää tapaa, jolla teille kirjoitan.

Kerronko enemmän yksityiselämästäni vai keskitynkö laadukkaammin pintaraapaisuihin? Fiilistelenkö sanapareilla vai kerronko tarkemmin arjesta? Jatkanko kotikutoisilla kuvilla vai panostanko oikeasti ensimmäisen kerran kuvitukseen? Kaikki nämä asiat ovat vielä auki, enkä usko, että minun pitääkään niihin nyt osata vielä vastata. Uskon, että syksy ja lilyläisyys kyllä valaisevat oikeanlaisen tien blogata.

Toivottavasti te ihanat, älykkäät ja tärkeät lukijat pysytte mukana! Tehdään tämä yhdessä <3

-Karoliina-

*kuvat Joonas Vuorinen / A-lehdet

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään