Tämä on kirje teille. Teille kesäkaverit. Kirje teille ikuiset ystävät. Niin ja sitten teille, vain yhden kuplivan festari-illan mukana kulkeneille. Tämä on kirje myös teille, joiden kanssa toivon viettäväni vielä ainakin viisikymmentä seuraavaa kesää. Ja teille, joita tuskin näen enää koskaan.

Kirje teille vanhat kamut. Kirje merkityksellisille, rakkaille ja niille, joita ilman en voisi elää.

Kiitos siitä, että tämä kesä oli.

Oli toukokuinen Töölön kallio, väärin ymmärretty bussipysäkki ja ihan liian kevyesti päällä. Oli satamassa oleva vene ja pyöräretki, joka jätti koko kesän kestäneen arven polveen.

Oli krapulainen Hämeenlinna-aamu ja hääpaikan mittaaminen. Oli sadat ääniviestit, vertaissinkkusiskous ja se yksi vahinkohiprakkailta Hernesaaren rannassa, jolloin pinkki taivas teki Helsingistä kauniin.

Oli juhannus, jolloin kaikki oli vaan rennompaa. Niin ja kasaan käpertyneet linnunpoikaset ja yöttömän yön toivebiisit (ja miljoona itikkaa).Oli etelän lämmin tuuli ja tytär, joka oppi uimaan. Oli notkuvat herkkupöydät ja vähän liian innokas ravintolatyöntekijä.

Oli Kallio ja ihan liian sateinen festarikeli. Niin ja baaripöydän alunen pitsalaatikoineen, kesän parhaa power napit.

Oli vauvoja, vauvan alkuja ja menetettyjä sellaisia. Oli ystäviä raskaana, keskenmenon kourissa ja sitten se, joka kummitytöksi syntyi. Oli kihloja, kosintoja ja onnea. Ja Ramses Ermakainen, tietysti.

Oli nelosen ratikka ja Alepan pysäkki. Vallisaari, Korkeasaari ja lautta, jonne piti juosta. Oli väärin valitut ja paistetut ranskalaiset, anti-kasvisruokaa.

Oli Hölttä ja Bajamaja, paperit ja Paperi-T hukassa. Rinkka, joka oli koko ajan pakattu. Kymmenet junamatkat, sadat uudet kasvot ja Nutellaa. Mitäpä muutakaan.

Oli extreme-festarointi, joka muuttui taksilla ajeluksi. Stockmannin ystävälliset vartijapojat ja aamu, jolloin itkettiin ja naurettiin kroppamme kipeiksi.

Oli kiinni oleva kahvila, ja sitten se toinen, jossa kädet täristen tarjottiin kakkukahvit, luultavasti ne koko loppuelämän merkityksellisimmät. Revityt farkut ja suomenruotsalaislook.

Oli tunne, kuin olisi kotiinsa tullut. Sisäpiiri, kuukuppijutut, autosometus ja sunnuntai, jolloin pystyi syömään kolme kertaa oman painonsa.

Oli Pätkiksiä, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ja lentokenttä, joka sai hetkessä aivan uuden merkityksen.

Oli elämän kesä.

-Karoliina-