Lomahaaveita

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun ja F:n kesälomaan on enää kaksi yötä. Tai siis F:n lomaan enää vain yksi. Hurjaa, miten nopeasti aika – taas kerran – meni!

Mulla on odotuksen kesän suhteen aina todella korkealla, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Vaikka arki ja peruselo ovatkin musta kivaa, on se vaan niin, että vuoden voimat kerätään auringosta, jädestä ja kesästä.

Kesältä 2016 odotan:

  • pitkään (eli yli 5.30) nukkumista
  • pitkään valvomista
  • aamupaloja lähikadun kahviloissa
  • uintia maauimalassa, meressä ja Hankasalmen mökkijärvessä
  • grilliruokaa
  • mansikoita
  • Netflix-koukkuja
  • rentoa olemista F:n kanssa
  • ex tempore -juttuja
  • festarointia
  • F:n ilmettä ensimmäisellä rantalomallaan
  • perheen kanssa olemista
  • mökkisaunaa
  • yöttömiä öitä
  • kallioilla istumista
  • puistoilua
  • hellettä
  • kesäsadetta
  • hiekkaa varpaiden välissä
  • kirjoja
  • nauramista
  • kutittamista
  • kappaleita, joista muistaa aina kesän 2016

-Karoliina-

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Kaksoiselämää?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teistä joku kyseli tässä pari viikkoa sitten siitä, millaista mun arki on niinä päivinä, kun olen yksin. Aika hyvä kysymys, koska vaikka F:n ja mun arkihan onkin sitä mitä mun elämä suurimmaksi osaksi on, on mulla tässä elämäntilanteessa myös enemmän omaa aikaa kuin vuosiin.

Ekoja iltoja yksin silloin kevättalvella vähän jopa pelkäsin. Keksin kauheasti hommia ja tuntui, kun olisi pitänyt pitää radiota ja telkkaria päällä vaan ihan siitä syystä, että kodissa olisi meteliä. Sitten huomasin, ettei mulla ole mitään hätää.

Viimeiset muutaman kuukauden olenkin – jos aivan rehellisiä ollaan – mielestäni jopa viihtynyt myös silloin, kun olen yksin. Vaikka F:ää kaipaankin ja en vaihtaisi yhtään yhteistä hetkeä pois, olen osannut ottaa ilon irti myös muunlaisesta elosta. On ollut joskus jopa vapauttavaa, että ihan tavallaisena arki-iltana ei ole tarvinnut miettiä nukkumaanmenoaikoja, vaan on voinut vaikka nähdä kaveria seitsemän jälkeen. Käydä lenkillä tai vetää pussillisen karkkia ilman, että kukaan puuttuu asiaan.

Tai toisaalta: Eilen illalla sain esimerkiksi viikkosiivouspuuskan kahdeksalta illalla ja niinpä jynssäsin kotia kahteentoista. Tänään taas heräsin ennen kellon soittoa, ja koska mulla ei ollut päiväkotilaisen vientiä hoitoon, ehdin kirjoittaa yhden postauksen, kuvata aamuaurinkokotia ja pestä koneellisen pyykkiä ennen töihin lähtöä. Semmoisissa hetkissä – niin arkista kun se onkin – uudenlainen vapaus on käsinkosketeltavissa.

No elänkö mä sitten kaksoiselämää? En. Vaikka lapsiperhe-elämä ja itseään varten eletty aikuiselämä ovatkin nyt niin paljon selkeämmin kahdessa lokerossa kuin ennen, tuntuu sille, kuinka koko tämä kokonaisuus olisi minua. Ne hetket, kun peittelen tyttären oikealla suukolla sänkyyn, marssin täyttämään tiskikoneen ja pakkaan seuraavan päivän hoitorepun. Kuten nekin hetket, kun ainoa äitihommani päivään on hyvänyön viestin laittaminen tekstarilla vähän ennen sitä kun vedän aurinkolasit päähän ja suuntaan kaverin kanssa iltapalapiknicille.

Millaista teidän elämänne ja arkenne on, samassa veneessä seilaavat : Ahdistaako yksin olon hetket vai osaatko nauttia rauhallisista hetkistä? 

-Karoliina-

 

Puheenaiheet Vanhemmuus Ajattelin tänään