Hei kuka mä oon?
Mun mielestä parisuhteessa ja perheessä kukaan ei voi liikaa sooloilla. Kun ollaan yhtä tiimiä, tulee kaikkien tulla vähän vastaan. Ja vaikka omista asioista tuleekin pitää kiinni, on yhtä tärkeää myös joustaa, mukautua ja osin jopa tehdä sellaista, joka ei itse niin nappaa.
Nyt kun olen yksin (tai siis F:n kanssa kaksin), olen alkanut pohtia, kuka minä oikeasti olen. Mitkä asiat kiinnostavat minua itseäni ja mitkä kiinnostivat joskus vain siksi, että niistä kuului olla kiinnostunut? Mistä asioista minä en henkilökohtaisesti pidä ja mikä mielipide onkin täysin omaani?
Oliko niin, että minä en voi muuttaa koskaan Helsingistä pois? Vai oliko asia niin, ettei me voitu? Onko vappu minusta teennäinen juhla, vai oliko se vain meistä sitä?
Toisaalta matka edessä tuntuu ihan hullulle ja osin jopa sille, kuinka tämän kaiken edessä tulee toimia. Pitääkö minun kahlata kaikki urheilulajit ja harrastukset läpi, jotta löydän oman itseni ytimen? Kuuntelenko Spotifyn puhki löytääkseni sen minun säveleni ja istunko peilin edessä vain löytääkseni sen tyylin, joka kertoo minusta eniten?
Niin ja: Olenko minä sittenkään se temperamenttinen ja suorasanainen ilopilleri joksi olen itseni luullut, vai ennemmin joustava piiloujo, jonka todelliset sanomiset jumittuvat kurkkuun niin, että ne tulavat harvoin suusta ulos? Ainakaan ilman sarkasmifiltteriä. Sillä tavalla kun on helpompi puhua.
Olen joutunut viime viikkoina pohtimaan myös paljon sitä, kuinka paljon voin ja haluan antaa uusien tuttavuuksien ja tilanteiden vaikuttaa minuun. Missä menee se raja, että avoimesti haluaa oppia muilta ja missä pisteessä taas yritän liikaa myötäillä ja olla se helppo ihminen?
Niin ja meneekö toisaalta anti-myötäily tässä itsenäisyyspuuskassani jopa jo yli jääräpäiseksi junttaamiseksi? Menetänkö jonkin hienon tilaisuuden tai ihmisen vain siksi, etten osaa olla niin pehmeä ja avoin kun oikeasti olen, koska pidän liiankin tiukasti kiinni omasta itsemääräämisoikeudestani?
Vaikka tutustuminen oman itseni mieleen onkin vielä kesken, sen ainakin jo tiedän, ettei tätä pohdiskelua tehdä turhaan. Tähän mennessä olen saanut selville, että uusi minä kuuntelee musiikkia useammin, nauttii ulkoilmasta enemmän, pohdiskelee kauemmin ja syön isompia annoksia kuin vanha. Niin ja nauttii kaikesta pehmeästä, kauniista ja rauhasta. Rokista ja rauhasta, oikeassa suhteessa. Rokista.
-Karoliina-
Kuvat: Auroora Aamurusko
