Kun valitsimme F:lle nimipäivää, teimme sen sillä perustella, että nimi juontaa juurensa Josefiinasta, jonka nimipäiväksi kalenteriin on merkitty 19.maaliskuuta. Helpompaa olisi varmaan ollut ottaa nimipäiväksi jokin F:n kahdesta muusta nimestä, mutta minulle se ei tullut mieleenkään. 19.3 on nimittäin ehkä koko kalenterivuoden mahtavin päivä. Silloin juhlitaan Minna Canthia ja tasa-arvoa. Voisiko olla enää paremmin? Canth on ollut yläkouluiästä lähtien yksi lempikirjailijoistani. Ja tasa-arvo, siinäpä aihetta juhlia.

Minä koen, että minut on kasvatettu tasa-arvoisessa ympäristössä tasa-arvoiseksi. Se ei tarkoita sitä, etteikö kotonamme ja minun elämässäni olisi ollut selkeästi joitakin töitä, joita isä tekee enemmän tai joitain, joita äiti tekee paremmin, vaan tasa-arvo on ollut ilmapiiri. Se, mitä asioita lasten on annettu harrastaa, kuinka tytöistä ja pojista on puhuttu ja kuinka on saanut vaikka olla ja ilmaista itseään.

F on tyttömäinen tyttö, joka rakastaa pinkkiä, kimalletta ja perinteisiä tyttöjen leikkejä. Ja minusta hänellä on kaikki oikeus siihen. Perjantaiaamuna hän kertoi olevansa nainen. Sekin on mahtavaa! Mutta yritän silti, pienin teoin ja sanoin kertoa myös siitä, että tytönkin on ok juosta räkäposkella ja huutaa kovaa. Tyttökin voi leikkiä autoilla, harrastaa kamppailulajeja, pukeutua siniseen ja leikata lyhyet hiukset. Tyttö saa puolustaa itseään, eikä tyttöjen tarvitse odottaa lasiarkussa, että prinssi tulee antamaan suukollaan onnen.

No niin. Piti kirjoittaa tasa-arvosta, mutta taas tuli tällainen tyttönaisjuttu. Jotenkin vaan näen, etteivät naiset ja tytöt edelleenkään ole – edes Suomessa – samassa asemassa kuin pojat ja miehet.

Kertokaa te, kuinka tasa-arvoisesti poikia kasvatetaan?

-Karoliina-