Cake Pops – maailman helpointa leivontaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen viime viikoina huomannut, että joissain asioissa voi mennä vähän helpomman kaavan kautta. Ensin annoin F:n valmistaa valmisjauhoseosmuffineja, ja ystävänpäiväksi me ”leivoimme” kakkutikkareita. Leivonta siksi lainausmerkeissä, koska hommahan eteni näin:

Helpot Cake Popsit

  1. Murskaa muutama paketti keksejä muovipussissa pieneksi hipuksi (meillä oli gluteenittomia ”Dominoita” + suklaakaurakeksejä).
  2. Kaada muruset kulhoon ja sekoita joukkoon paketillinen maustamatonta tuorejuustoa sähkövatkaimella suristellen.
  3. Muotoile massasta palloja, tökkää grillitikku palluraan ja anna sitten koko komeuden jähmettyä jääkaapissa yön yli (varmaan pari tuntiakin riittäisi).
  4. Dippaa kovettuneet kakkutikut valkosuklaaseen, elintarvikevärillä värjättyyn valkosuklaaseen ja koristeisiin.
  5. Herkuttele!

Mietinpähän vaan, voisiko tällä tavalla tehdä juustokakku-kaurakeksi-vadelmapalloja. Tai jotain ihania voileipäkakkupalluroita. Nams!

-Karoliina-

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään

Miten 20-vuotias Karoliina eroaa 30-vuotiaasta?

kolmekymppinen

Kymmenen vuotta muuttaa ihmistä. Muun muassa näin:

  • 20-vuotiaana ajattelin, että 30-vuotiaana minulla on vähintään 3 lasta, omakotitalo ja vakaa ammatti.  – 30-vuotiaana minulla on yksi lapsi, kerrostalokämppä ja vakaa työ.
  • 20-vuotiaana otin aurinkoa öljytyllä iholla. Mikä suojakerroin? – 30-vuotiaana kadun typeryyttäni auringon suhteen. Suojakerroivoiteita naamaan kesät talvet!
  • 20-vuotiaana halusin ystävikseni vain minunlaisiani ihmisiä. Sosiaalinen olin silloinkin, mutta todelliset ystäväni pystyin laskemaan yhden käden sormilla. – 30-vuotiaana tajuan ystävien ja ihmisten erilaisuuden rikkauden. On ihanaa, että minulla on todella erilaisia ja eri-ikäisiä ystäviä. Nykyisin ystäviäni ei voi laskea edes kahden käden sormilla.
  • 20-vuotiaana ajattelin, että kierrättäminen, ekologiset valinnat ja vihreä elämäntapa ovat vain ekohörhöjen puuhaa. – Nykyisin ajattelen, että jokaisen ihmisen on mietittävä valinnoissaan maapallon jamaa.
  • Halusin olla ruskeasilmäinen, joten käytin ruskeita piilolinssejä. – Olen hyväksynyt luontaisen olomuotoni :  Vihreät silmät ovat osa minua.
  • 20-vuotiaana elämä tuntui loputtomalta, vaarat ja kuolema olivat jossain kaukana. – 30-vuotiaana tajuaa elämän rajallisuuden.
  • 20-vuotiaana halusin näyttää vanhemmalle. Ja uskokaa tai älkää, pidin ulkonäöstäni eniten juhlien jälkeisenä päivänä, jolloin vähän turvonneet silmät saivat näyttämään minut mielestäni vähän katu-uskottavammalle. – 30-vuotiaana toivon, että edes joskus näyttäisin virkeälle. Edes silloin, kun oikeasti olen virkeä!
  • 20-vuotiaana en varmasti koskaan miettinyt, kuuntelenko muita tarpeeksi tai kuinka voisin olla parempi ystävä tai perheenjäsen. Olin varmasti luontaisesti ihan ok-tyyppi, mutta paremminkin olisi voinut mennä. – Mietin yhä enemmän, kuinka voisin olla muille mukavampi. Jonkinlainen henkinen kasvu kiinnostaa koko ajan enemmän. Tekee mieli lukea elämäntaito-oppaita ja oppia muutenkin viisaammilta vuorovaikutuksesta.
  • 20-vuotiaana 30-40-vuotiaat olivat niiiin vanhoja. – Eikös 30 ole uusi 20? Onhan?

Miten sinä olet muuttunut kymmenessä vuodessa?

-Karoliina-

*vuoden 2016 kuvan on ottanut Janita Autio

Puheenaiheet Ajattelin tänään