Olen tullut viimeisten vuosien aikaan siihen tulokseen, että oikean ystävän kanssa:

• juttu jatkuu siitä, mihin se päivä, viikko tai vuosi sitten jäi.
• saa nauraa vatsalihaksensa kipeiksi.
• olo kevenee. Vaikka olisikin valvottu yömyöhään, tuo ystävän tapaaminen silti enemmän voimia kuin mitä se vie.
• uskaltaa olla tyhmä ja heikko. Niin ja haiseva, meikitön ja muutenkin pölähtänyt.
• uskaltaa iloita omasta onnestaan. Oikea ystävä ei ole kateellinen, vaan hän iloitsee toisen puolesta.
• viisastuu.
• pääsee mukaan maailmaan, joka itselle ei ole muuten tuttu.
• ei tarvitse pelätä, että lupaukset tai luottamus petetään.
• elämä on vaan yksinkertaisesti parempaa.

Kiitos tästä vuodesta mun aivan ihanille ystäville! Teille, joiden kanssa istutaan bussissa tai arkilounaalla valmispinaattikeitot edessä. Teille, joiden kanssa kokoonnutaan isolla porukalla kun joku saa vauvan, miehen, eron, vapaan mökin, uudet kengät, työpaikan tai hyvät konserttiliput. Teille, jotka olette tunteneet minut kouluajoilta asti, teille jotka olen tuntenut vasta hetken (mutta tuntuu, että ihan aina) ja tietysti teille, joiden kanssa minulla on sama äiti, isä ja verenperimä.

Kiitos te rakkaat, olette tärkeitä! Toivottavasti osaan antaa teille yhtä paljon hyvää takaisin kuin mitä te olette antaneet minulle <3

-Karoliina-