Kun olin lapsi…
Kun mä olin lapsi:
- venyttelin aina mun korvisreikiä, koska mun mielestä meidän mummon korvat, joissa painavat korvakorut olivat venyttäneet reiät pitkiksi, olivat kauniit.
- halusin aina neuvolareissulla, että mun sormesta napataan verikoe. Muistatteko vielä sen vanhanaikaisen hemoglobiinilasin, jolle veri laitettiin? Mielenkiintoista!
- inhosin sukkahousuja.
- luulin, että Jaakko kullassa laulettiin ”Kello-Jasi soita, Kello-Jasi soita.” Luulin, että tämä Kello-Jasi oli joku henkilö, joka piti kelloista. Tai oli peräti kellonnäköinen. Vähän kuin Könni Kaunottaressa ja Hirviössä.
- kuvittelin olevani ikuisesti viisaampi kuin pikkusiskoni.
- unelmoin kauppojen valmiista naamiaisasuista, enkä osannut arvostaa äitini itse ompelemia tarpeeksi.
- olin varma, että musta tulee näyttelijä.
- luulin, että jokaisella ihmisellä on kotimummo, ja koti, jossa elää kolme sukupolvea saman katon alla.
Niin se aika muuttaa ihmistä ja ajattelua…Minä esimerkiksi yritän nykyisin aina tehdä F:lle itse naamiaisasun oman kodin tarpeista (en siis ommella, vaan kyhätä!), vaikka tottahan se on, että meiltäkin löytyy jo monta kaupan rooliasua. Viime lauantaina F oli kaverisynttäreillä leopardi. Oma haalari asuna, mun sukka häntänä ja kasvoilla meikistä tehty maalaus.
-Karoliina-
