Mähän lopetin gluteenia sisältävien ruokien syönnin aikanaan niin, että lääkäri suositteli kokeilemaan asiaa ihosyiden vuoksi, ja mä huomasin todella pian, että gluteenittomuus teki mulle myös muuten hyvää. En koskaan käynyt asian suhteen allergiatesteissä tai koepalanäytteessä, koska mulle riitti oma olotila pysymään erossa gluteenista.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut vähän kyseenalaista tätä mun ”allergiaani”. Vaikka toki uskonkin  edelleen, ettei gluteeni tee minulle hyvää, en ole varma, onko totaalikieltäytyminen mulle tarpeellista. Luulen, että olenkin gluteenille yliherkkä, enkä niinkään keliaakikko .

Olenkin muutaman kerran puolen vuoden aikana syönyt gluteenia. Köpis-reissulla vedin varmasti vehnäöverit, josta tuli kauhea olo. Mutta muutamia kertoja olen kokeillut vehnää myös fiksusti pieninä annoksina. Ja tiedättekö mitä? Sillon en ole huomannut mitään eroa oloissani. Annos mannasuurimovispipuuroa, yksi hampurilaissämpylä tai pala pitsaa eivät ole horjuttaneet oloani mihinkään.

Olenkin alkanut pohtia, pitäisikö minun helppouden ja äärettömien croissanttihimojeni vuoksi alkaa siedättämään itseäni taas gluteeniin. Mietin, kuinka se tulisi tehdä viisaasti ja voiko siitä olla jotain haittaa.

Uskon, etten koskaan palaa samaan vehnäpuputukseen kuin aikaisemmin. Mulle gluteeniton pitsa, pasta ja perunat sopivat silloin, kun niitä vain ravintolasta/kaupasta saa, mutta olisihan se ihana edes joskus valita kahvilasta se kaikkein ihanin leivos. Ei vaan sitä iänikuista Daim-kakun palaa tai suklaamuffinia. Te gluteenittomat todella tiedätte, mistä muffinista on kyse!

Jos sulla on samansuuntaisia mietteitä, tai olet peräti kokeillut siedätystä, apu olisi nyt tarpeen! Ja toki kokemuset : Hyvin ja huonosti menneet! Niistä haluaisin kuulla.

-Karoliina-