Bloggaamisen karmeus ja ihanuus. Postaussarja: Bloggaaminen. Osa 3.
Olen blogannut kohta neljä vuotta. Ja postaus per päivä –tahdilla kohta puolisen vuotta.
On aika vaikeaa muistaa enää aikaa ennen blogia. Millaista se olikaan, kun ei hoitanut näin aikaa vievää harrastusta päivittäin? Miltä tuntui, kun postausideoita ei tulvahdellut mieleen kesken bussimatkan tai kauppareissun? Tai toisaalta: Millaista oli aika, jolloin ei tarvinnut keksiä jotain sanottavaa, kuvattavaa tai kerrottavaa joka päivä?
Mulle bloggaaminen on rakas harrastus, jota ilman olisi nyt kummallista olla. Pitäisi tapahtua aika suuria, että lopettaisin touhun kokonaan. Mutta kyllä homma silti välillä nyppii. Vaikka 90% hommasta onkin kivaa.
Listasin tähän bloggaamisen hyvät ja huonot puolet. Kommentoikaa lukijanäkökulmasta blogien lukemiseen, noin niin kuin yleisestikin, liittyvät ihastukset ja vihastukset. Niin ja jos itse bloggaat, kerro toki omat mietteesi aiheesta!
Bloggaamisessa ihanaa:
- Mahdollisuus tutustua moniin sellaisiin ihmisiin, elämyksiin ja tuotteisiin, joihin en normaalielämässäni törmäisi.
- Ryhdin tuominen elämään. Kun tietää, että joka ilta työtöiden jälkeen jatkuu toinen unelmaduuni, on aamusta iltaa mielekästä ja aivoja virittelevää toimintaa.
- Ihmiset! Miten moneen mahtavaan bloggaajaan ja viisaaseen lukijaani en olisikaan tutustunut, jos olisin jäänyt tämän maailman ulkopuolelle.
- Mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja tuoda omasta mielestään tärkeitä asioita esille. Vaikka en tietoisesti kaikkein syvällisimpiin aiheisiinpuutukaan, on minusta kiva luoda dialogia vaikkapa vanhemmuudesta. Ja toisaalta: Joskus on ihanaa tuoda joitain hyvän mielen asioita esille. Tukea vaikkapa jotain pienyrittäjää.
- Vaikkei blogitekstit olekaan hiottuja taidonnäytteitä kirjoitustaidoistani, estää jokapäiväinen kirjoittaminen valkean paperin kammoa. Kaikkeen kirjoittamiseen on helpompi ryhtyä, kun tekstien tuottaminen on tuttua.
- Kommenttien lukeminen ja niihin vastaaminen. Homman suola ja idea!
Bloggaamisessa kurjaa:
- Aina ei voi tehdä niin huolellista jälkeä, kun haluaisi. Tahti on liian kova viimeistelyyn. Kirjoitusvirheitä ja rumia kuvia vilahtelee viikoittain.
- Saan suhteessa aika vähän kurjia kommentteja, ja niihinkin olen jo oikeastaan tottunut. Eniten kuitenkin surettaa ne kommentit, joissa epäillään, onkohan tuotetta kehuttu vain siksi, että se olisi saatu esimerkiksi ilmaiseksi. Haluaisin, että jokainen lukijani tietää minun merkitsevän saadut testituotteet aina avoimesti, ja kylläpä tuolla kehulistalla on ihan hirveä määrä tuotteita ja palveluita, jotka ovat ihan omasta pussista maksettuja.
- Showroomit ja pressit. Niissä pitäisi käydä paljon enemmän, jos haluaisi olla mukana kuumimmissa jutuissa. Ja vaikka niissä onkin poikkeuksetta ihanaa väkeä töissä, en silti nauti sellaisesta touhusta. Pari kertaa vuodessa on toki ihanaa kilistellä kollegoiden kanssa jonkin tärkeän tuotteen äärellä ja maistaa hetki sitä kuuluisaa blogiglamouria 😉
- Pakolliset sometukset. Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan esimerkiksi Instagram-vuorovaikutusta. Kuitenkin se jokailtaisen postauksen jakaminen Instaan ja Faceen tuntuu joskus tylsälle. Onkohan näihinkin keksitty jotain ajastuspalvelua, jolloin postausilmoituksen voisi pistää valmiiksi samaan aikaan kuin itse teksin?
- Kuvissa töröttäminen. Piinaahan se on. Edelleen.
Tämmöisillä aatteilla tänään!
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
