Naisten välisestä ystävyydestä : Voimavara vai kieroilun tyyssija ?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin eilen ystäväni häissä, ja itkin – kuten arvata jo saattoi – saman tien, kun näin morsiamesta ensimmäiset hunnun vilaukset kirkon ovien auettua häämarssia varten.

Siinä illan mittaan tuli monen monta muutakin kohtaa, jossa itku ja nauru olivat herkässä. Oli niin mahtavaa nähdä umpirakastunut pari, joista huokui satojen metrien päähän yhteenkuuluvuus ja ilo.

Pariskuntarakkauden lisäksi minut taisi moneen otteeseen herkistää ymmärrys siitä, kuinka mahtavaan jengiin olinkaan päässyt sisälle : Kaksi pitkää pöytää minulle tärkeitä naisia yksin tai puolisoineen. Lapset vatsassa, sylissä tai kotona hoitajien kanssa.

Vuonna 2007 meitä oli kaksi naista, jotka ystävystyivät keskenään töissä. Nyt 2015 meidän kahden – minun ja morsiamen – ympärille on kasvanut varsinainen suurperhe supermimmejä. Me kaikki emme olisi ehkä ilman tätä perhettä ystävystyneet keskenään, ja siksi koko porukka onkin aikamoinen rikkaus. Sen avulla olemme oppineet ymmärtämään erilaisia elämänvalintoja ja kuuntelemaan hyvinkin erilaisten ihmisten ajatuksia.

Yksi yhteinen meillä kaikilla kuitenkin on. Jokainen meistä arvostaa tätä meidän mimmiliigaa valtavasti. Niin paljon, että toiselle asetellaan huntu päähän. Pidetään kädestä kiinni itkun hetkellä. Tarjotaan oma koti väliaikaisasunnoksi eron kohdalla. Ollaan toistemme lasten kummitätejä ja häissä morsiusneitoja tai kaasoja. Jännitetään raskaustestejä tai koiran pissakouluja. Niin ja tanssitaan yhdessä vaikkapa se illan viimeinen hidas, kun miehiä ei näy lähimaastossa.

Monesti naisten välistä ystävyyttä kuvataan hankalaksi ja jopa kateuden täyteiseksi kieroilusuhteeksi. Minusta lähes kokonaisen jalkapallojoukkueen kokoinen naissakki on yksi elämän suurista voimavaroista. Onko muita, joilla on tämmöinen mimmijoukko takanaan? Vai onko teillä huonoja kokemuksia naisten välisistä ystävyyssuhteista?

Girl power!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Hyvän mielen hääasu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMuistatte varmasti, kun hehkutin viime syksynä Hyvän mielen vaatekaappia –kirjaa ja sen tekstin aikaansaamia muutoksia omissa vaateostotottumuksissani.

Samalla, kun aloin karsia kaappiani oikein rankalla kädellä (ja sama touhu jatkuu vieläkin), aloin tehdä listaa vaatteista, joita tarvitsen aivan viikoittain, kuukausittain tai ainakin niin monta kertaa vuodessa, että tietyille vaatekappaleille olisi oikeasti tilausta. Niin ja siis sellaisia, joita en kuitenkaan omista!

On se nimittäin outoa, että kaapissani oli kymmeniä sinnepäinmekkoja, mutta ei yhtään perusmustaa, joka kävisi tilanteeseen kuin tilanteeseen. Niin ja kuinka monta melkein hyvää jakkua piti ostaa sen sijaan, että olisin panostanut yhteen kunnolliseen.

Niinpä marssin pakollisten vaatteiden listani kanssa luotto-ompelijalleni Jyväksylään. Ateljee Iinan Iina on nimittäin ommellut meidän perheelle vuosikausia vaatteita erilaisiin juhliin – vanhojentansseihin, ylppäreihin, valmistujaisiin – joten ompelijavalinta ei ollut kovinkaan vaikea.

Syy, miksi halusin käyttää ompelijapalveluita, enkä vain marssia kauppaan ostamaan sitä Täydellistä Jakkua ja Iki-ihanaa Mekkoa johtui aivan siitä, että kerrankin halusin saada juuri itselleni istuvan vaatteen. Ilman kompromisseja. Olin nimittäin havainnut, että syy hutiostoksiini johtui yleensä siitä, että en löytänyt kaupassa etsimääni, ja sitten sorruin sinnepäinvaatteeseen. Tyyliin ”Onhan tämä mekko nyt vähän kireä lantiolta, mutta pakko ottaa, että on juhlissa edes jotain päällepantavaa.”

Kun marssin sitten syksyllä Iinan puheille, päätin, etten tee kompromisseja. Olin jo aikaisemmin lähetellyt Iinalle kasapäin kuvia erilaisista ideoistani ja unelmavaatteistani, ja sen pohjalta aloimme suunnitella minulle pikkumustaa, jakkua, housupukua ja paria muuta vaatetta, joista tulisi A)juuri oikeankokoiset ja B) haluamastani materiaaleista.

Prosessinahan tämmöinen vaatekaapin kohennus ompelijan voimin ei ole ihan muutaman viikon eikä kuukaudenkaan homma – ihan jo taloudellisestakaan näkökulmasta – mutta voin sanoa, että odotus ja säästeliäisyys palkitaan.

Ensimmäiset valmistuneet vaatteet listaltani ovat Chanel-tyylinen jakku ja musta perusjuhlatoppi, jotka pääsevät lauantaina ensimmäistä kertaa ylleni, kun puen ne ystäväni häihin tämän Little Copenhagenista ostamani ihanan Wheatin tyllihameen kanssa.

Ja en voi kun hihkaista! Mulla, minihartiaisella päärynällä, on ensimmäisen kerran elämässäni oikeista paikoista istuva pikkiriikkinen jakku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletteko itse käyttäneet ompelijapalveluita? Koetko, että ne voisivat olla sinua varten? Vai onko joukossamme joku niin taitava, että ompelukoneella surauttaminen käy ihan itseltäkin?

-Karoliina-

jakku & toppi, teetty Atelje Iinassa (jkl) // mekko, Wheat (Little Copenhagen) // laukku, ikivanha // hiuskoriste, Glitter

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Trendit