Neiti-F kameran takana
Luin hiljattain jostain, että perhealbumit ovat usein vain yhden perheenjäsenen näkemys perheestä ja elämästä, koska kameran takana häärii yleensä aina se sama henkilö. Näin ollen historian lehdille ei tallennukaan perheen todellinen historia, vaan ennemmin vain yhden henkilön, yleensä isän tai äidin visio siitä, millaisia muut ihmiset hänet ympärillään ovat (ja mikä vielä pahempaa: Millaisia hän heidän HALUAISI olevan).
Jutussa kehotettiinkin vanhempia vaihtamaan kuvaus-kuvattava -roolinsa, ja antamaan kamera välillä myös lapsen käsiin. Tätä ohjetta noudattamalla sitten kysyin F:ltä, haluaisiko hän ottaa valokuvia. Eikä tarvinnut kyllä kahta kertaa houkutella 🙂
Itse rakastan näitä kuvia. Voisi luulla, ettei kolmevuotiaalla ole visiota, mutta hänelläpä sitä vasta onkin. Omat blogikuvat näyttävät näiden jälkeen äärettömän tylsille, jo nähdyille.
Tunnustaako joku muukin olevansa se, joka toimii aina perheen kuvaajana? Jos minulla ei olisi näitä muutamia blogia varten otettuja kuvia itsestäni, harvoin vilahteleisin itse missään kuvissa. Entä onko joku muukin antanut kameran lapsensa käsiin? Miten siinä kävi?
Kivaa lauantai-iltaa!
-Karkki-
