Moro,

äsken Tanssi tähtien kanssa -skabasta tipahti laulaja Jippu. Ei itketä. Jippu ei ole nimittäin mikään meikän lempparijulkkis, eikä kyllä erinomainen tanssijakaan. Että ihan oikeinhan se meni. Vai menikö sittenkään?

Katsellessani tanssikisaa, aloin miettiä noloutta ja kömpelyyttä. Miehiltähän me katsojat nimittäin sallimme hassunhauskaa töpötystä ja onnetonta honkkelointia. Sitä jopa pidetään ihanan söpönä ja kotikutoisena, mutta naiselle samanlainen liikehdintä on ehdoton nounou. Mietiään nyt vaikka koko kansan Kankki-Kaikkosta, tai uusia ihania suomitanssipoikia Aminia ja Risto Mattia. Ei kyllä ole mitään rytimitajua eikä sulavuutta, mutta silti kansa rakastaa. Kansa ja minä.

Jippu sen sijaan  lytättiin lehdistössä ja kansan (mm. meidän olohuoneen) riveissä ilman sääliä jo heti ekassa esittäytymisessä, ja niinhän kävi myöskin jo aikaisemmalla kaudella mm. Anna Perholle.

Mitähän tämä kertoo taas tästä meidän todella edistyksellisestä ja tasa-arvoisesta yhteiskunnassamme? Ainakin sen, että naisen kannattaa olla vain nätti ja liikkumatta hiljaa, jotta ei mene aivan nolaamaan itseään.

Ja miten tässä päivässä kasvatetaan vielä tytär, joka ei uskoisi tuota hölynpölyä…Varsinkin nyt, kun mutsi taas kerran huomasi, ettei itsekään voi aina välttää ahdasmielisten ajatusten hiipimistä puseroon. Yritän siis perua: Jippu takaisin raivostuttavista jutuistaan huolimatta, ja ne ukkelit tanssitunnille.

Näin…Angstifeminismiä ja kauniita unia!

-Karkki-

Kuva: mtv3.fi

Heissuli,

olen viime kuukausien aikana alkanut himoita erilaisia julistetaideteoksia kotiini. Ennen riivin kuvia mistä sattuu, mutta nyt sellainen törkeys on alkanut tuntua kauhealle. Olen alkanut ajatella, että olisi ihana kerätä vuosien ja vuosikymmenten saatossa  jokin sellainen ihana kokoelma erilaisia kehystettyjä julisteita, A) joilla on oikeasti jokin tekijä B) jotka kestävät ajan hammasta C) jonka tekijälle voin maksaa edes pienen korvauksen.

Niinpä olen ajatellut, että alan kartuttaa melkein nollapisteessä olevaa kokoelmaani kuva kerrallaan. Mietin, että voisin hyvinkin ostaa jonkin kehystettävän kortin tai pienen julisteen kerran kuussa. Mitäs sanotte? Onko järkeä? Itse olen ainakin ihan intona tästä uudesta ”harrastuksestani”. Ja saatepa tekin varmasti nähdä tulevia julistehankintojani .

Ensimmäisenä hankintalistallani taitaa olla juliste Neidin huoneeseen. Olen ihan hulluna Ingela Arrheniusksen mahtaviin kuviin. Nämä julkat löytyvät Hus&Hem:n sivuilta, eikä hintakaan olek kauhean paha. Siinä 20 egen tienoilla. Sitä paitsi tämä ensimmäinen juliste on tehty WWF:n hyväksi, joten hyvään tarkoitukseenhan ne rahat menisivät (#selittelee itselleen#)…

Sykähdyttikö kuvat teitä yhtä roimasti kuin minua?

Terkuin:Karkki

Kuvat:

Hus&Hem -sivusto. Taiteilija Ingela Arrhenius