Pelko estää bloggaamisen?

Lueskelin viime viikolla blogeja, joihin en ole ennen törmännyt. Jokin mielenkiintoinen otsikko facebookin maailmassa vei toiseen ja sitten toiseen. Lopulta pysähdyin blogin äärelle, jossa And So The Adventure Begins -blogia kirjoittava Piia kertoi oman mielipiteensä siitä, voiko äitiyspakkauksen vaatteita ja tavaroita myydä eteenpäin kirpputorilla.

Aiheena tuo myynti ei mielestäni ole niin kuuma peruna kuin monet muut yhteiskuntamme tämän ajan keskustelut, mutta kirjoittaja oli kuitenkin varautunut siihen, että hänen mielipiteensä aiheesta voisi aiheuttaa joissakin toisin ajattelevissa pahaa mieltä. Niinpä bloggaaja kirjoitti postauksen alkuun ja loppuun useita kappaleita (3+2) siitä, kuinka hänen esittämät mielipiteensä ovat vain hänen omiaan ja hän ei tuomitse ketään, kuka ajattelee toisin. Ymmärtää myös heitä.

Postauksen varsinainen aihe ei sinänsä ollut sellainen, joka minua tässä elämänvaiheessa koskettaisi henkilökohtaisesti. Mutta tapa, jolla bloggaaja kirjoitti, sitäkin tutumpi. Aloin nimittäin pohtia, kuinka järkevästi ja toiset huomioon ottaen bloggaaja oli toiminut. Ihailin hänen tapaansa toimia, koska itse harvoin pystyn samaan. Sen on jo tämä lähihistoriakin opettanut.

Samalla kuitenkin vähän pelästyin tekstin rakennetta. Se, missä toisaalta-toisaalta -retoriikka kuuluu aikuisten väliseen mielipiteiden vaihtoon ja kuinka postauksia kirjoittaessa on tärkeä muistaa, ettei loukkaa ketään, toi Piian postaus mieleeni myös sen, kuinka vaikeaa bloggaaminen nykyisin onkaan. Enää ei voi, kuten vaikka kahdeksan vuotta sitten Kolmistaan-urani alussa, kertoa vapaasti mielipiteistään, arjestaan ja ajatuksistaan, vaan keskustelujen oletetaan olevan blogeissa yhä enemmän laajempia yhteiskunnallisia kannanottoja. Ja siksi jos ne eivät ole, täytyy omaa subjektiivista kantaa oikeuttaa erilaisin perustein ja etukäteispelasteluin.

Toisaalta blogikeskustelujen kehityskulku on varmasti osin myös erittäin tervetullut. Kutsutaanhan some-kansasta isoa osaa jo termillä vaikuttajat, joten on selvää, että jos vaikuttaa toisten ihmisten ajattelumalliin, arvoihin tai vaikka ostokäyttäytymiseen, täytyy teoistaan ja sanoistaan ottaa vastuu. Kuka nyt haluaisi vaikuttaa edes niin, että saisi ihmiset toimimaan pöhkösti? Toisaalta se pelko, joka monelle bloggaajalle hiipii puseroon juuri sen suuren vastuun vuoksi, mitä vaikuttaja-termi tuo, tekee blogeista nykyisin – ja tämä siis MINUN mielipiteeni – vähän turhankin sensitiivisiä. Hajuttomia, mauttomia ja värittömiä.

Enkä sano, että itse toimisin yhtään toisin. Tai että suunta olisi edes väärä. Kyllä – uskokaa tai älkää – jätän varsinkin nykyään monta mielipidettä kirjoittamatta tai sanomatta siksi, että pelkään olla ihan kokonaan täällä auki vaikka koenkin, että pelkään aika paljon vähemmän kuin joku toinen.

Ehkä vanhojen hyvien aikojen perään haikailu onkin siksi turhaa. Ehkä on hyvä, että vaikuttajat ottavat vahvemmin vastuun omista sanoistaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ei lipsahtele sammakoita ja samalla keskustelu muuttuu rakentavaksi, aikuismaisemmaksi ja ratkaisuihin pyrkiväksi. En tiedä, olenko se vaan minä, mutta joskus toivoisin enemmän rentoutta myös tähän aikaan. Ei niin, että vihapuhe tai ennakkoluulot lisääntyisivät. Vaan niin, että muistettaisiin, että myös jokainen vaikuttaja, toimittaja tai vaikka tv-persoonakin ovat ihmisiä, joilla saa olla subjektiivinen mielipide ja ajatukset. Ja jollakin toisella on omansa, ja sekin on ihan fine. Jos blogeista on tullut sisäsiistejä ja pinnallisia, voisi pelko olla yksi syy siihen.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: neule, Top Shop // farkut, H&M // kengät, Vamos* 

*saatu

Kommentit

piiakarpovuo

Kiitos Karoliina tästä postauksesta. <3

Tää on todellakin aihe mistä pitäisi puhua enemmän. Alkuun pystyin kirjottamaan omia mielipiteitäni hyvinkin suoraan, mutta se jatkuva väärinymmärtäminen mitä siitä syntyi alkoi käydä hermoille. Se on totta ettei nykyisin uskalla/halua sitä omaa mielipidettä sanoa niin suoraan kun haluaisi. Ja odottavien äitien keskuudessa huomasin tän aiheen nostattavan paljon tunteita ja mielipiteitä. Suurin osa lukijoistani on tähän kategoriaan kuuluvia, joten siksi myös kommenttiboksissa huomasi tunteiden kiehuvan. 

Silti vaikka kuinka koen tekeväni oikein, kun jo kirjoitukseeni perustelen oman mielipiteeni, niin silti ihmiset lukee rivien välistä ja ymmärtävät tahallaan tai tahattomasti väärin.

Tuossakin vaikka moneen kertaan kirjoituksessani perustelin ja korostin sen olevan vain oma mielipiteeni, enkä tuomitse tuotteiden myyjiä yms, niin silti kommenttiboksiin tuli paljon näitä ” Mitä väärää on jos haluaa tuotteet myydä ”, ”teksistäsi paistaa se että pidät tuotteiden myyjiä ahneina ja itsekkäinä ”, ”olipas turha postaus, tarkoituksenasi oli varmasti vaan kertoa kuinka hyvä ihminen olet ”, ”missään ei sanota ettei niitä saisi lahjoittaa” jne jne. 

Eli vaikka sitä nykysin kuinka perustelee niin nykykulttuurissamme joku löytää aina sen lauseen/virkkeen, jonka voi irrottaa asianyhteydestä, ja jos vaan voi niin kääntää sen väkisin kirjoittajaa vastaan. 

- And So The Adventure Begins- Piia 

Karoliina Pentikäinen

Kiitos, että sain lainata sun postausta tähän esimerkiksi <3

Haitulankeinussa

Blogimaailmassa joidenkin lukijoiden tuntuu välillä olevan vaikeaa käsittää, että bloggaajan mielipiteen ilmaisu jostakin asiasta ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ketään muuta kohtaan. On todella sääli, jos blogeissa ei enää uskalla ilmaista mielipiteitään mistään asiasta ilman, että se aiheuttaa paskamyrskyn. Vaatii bloggaajalta todella paljon vahvuutta kestää se ryöpytys ja välillä tuntuu, ettei sitä taistelua voi voittaa. Aina on niitä, jotka eivät jaksa lukea huolellisesti koko kirjoitusta läpi ennen kuin provosoituvat tai purkavat muita turhautumiaan anonyymeinä bloggariin. Ei ihme, että siinä haluaa suojella itseään, eikä enää välitä kirjoittaa mielipiteistään.Toisaalta bloggaajankin täytyy asemassaan kestää vastakkaiset mielipiteet, koska blogit ovat yhteiskunnallisen keskustelun tärkeä foorumi nykypäivänä. On myös bloggaajia, jotka ilmaisevat mielipiteitään asiasta kuin asiasta liikkuen kuin norsut posliinikaupassa vailla tietoa tai tunneälyä. Tämä ei missään nimessä koske sinua Karoliina, sillä kirjoituksesi ovat aina erittäin hyvin argumentoituja ja pohdittuja, fiksuja. 

Karoliina Pentikäinen

Jeps! Tämä on tosi monitahoinen juttu. Moni bloggaaja haluaa herättää keskustelua. Mutta missä menee keskustelun ja ihmisten inhimillisyyden raja. Sekin on varmasti aika subjektiivista!

Mulla heräsi tästä sellainen ajatus kuin toimittajat vs. bloggaajat -keskustelu jo vuosia sitten, kun blogisfääri laajeni ja puhuttiin että bloggaajat vievät toimittajien duunit ja mediatilan sisällöntuotannossa. Ja näin on varmasti käynytkin, mutta tilanotto ei ehkä sitten kuitenkaan käy niin yksinkertaisesti. Toimittajat eivät voi vain laukoa mielipiteitään, vaan on tehtävä taustatoimitusta ja perusteltava valitut näkökulmat ja katsottava asioita monesta näkökulmasta. Eli on tehtävä työtä. Ja niinhän bloggauskin on monelle työtä. Minusta on aivan hyvä että vaikuttajilta odotetaan nykyään enemmän, ehkä sitten jotain samaa kuin niiltä toimittajiltakin. 

Karoliina Pentikäinen

Mä taas itse ajattelen, että toimittajan työ ja bloggaaminen on kaksi täysin eri asiaa. Moni bloggaaja tekee toki journalistista sisältöä ja joissakin toimittajan kirjoituksista korostuu oma ääni enemmän. Silti musta toimittajan tehtävä on ensisijaisesti jakaa tietoa, eikä tuoda niin omaa ääntään esille. Bloggaaja taas on kuin kolumnisti, jolla oma ääni ja kokemusmaailmaa ovat tärkeimmät työkalut. Ainakin siltä pohjalta olen itse näitä kolmes hommaa: Bloggaamista, kolumnistin työtä ja toimittajan hommia tehnyt.

Naislaif
Naislaif

Olen tätä paljon pohtinut. 

Tuntuu välillä, että blogin kirjoittajalta odotetaan mielipidettä ja tietämystä lähes kaikesta. Olen miettinyt, että minulla on toki mielipide lähes kaikesta, vaikka en asiasta mitään tietäisikään. Täytyykö minun tuutata se muiden tietoon? Ei tarvitse. 

Ehkä aika ajoin on hyvä miettiä omaa kirjoittamistaan ja sisältöä. Huomaan olevani jossain taitekohdassa, sillä ajattelen paljon sitä mistä voin kirjoittaa ja mistä en. Siispä istun hiljaa ja kurkkaan sisääni ja suostun kuuntelemaan itseäni. Itseäni varten olen alunperin alkanut kirjoittamaan, joten itseäni varten on myös jatkettava. En voi liikaa ajatella muita, sillä silloin hukkaan itseni. 

Hyvä aihe ja tätä on syytä silloin tällöin tarkastella.

Karoliina Pentikäinen

Kiitos näistä ajatuksista :)

crazycatmom

Olen huomannut viime aikoina saman ilmiön. Jotkut aiheet ovat itsessään sellaisia, ettei niistä voi nostaa esiin useampia värejä. Olet joko vastaan tai puolesta. Mitään siltä väliltä ei voi olla. Jos hiukan uskaltaa kyseenalaistaa jotain asiaa, ei auta, vaikka korostaisi kuinka olevansa asian puolesta siitä huolimatta. Olen kirjoittanut blogissani aroista asioista, joista olen varautunut saamaan negatiivista palautetta (ja olen saanut), mutta yllättäen eilen kirjoittamani juttu helteestä poiki pahimmat kritiikit. :D

piiakarpovuo

Huh. Luin tuon sun postauksen ja nuo kommentit. Uskomatonta miten taas on luettu rivien välistä ja ymmärretty väärin. Provosoiduttu ensimmäisistä lauseista ja loput kirjoituksesta jätetty lukematta. Tuli ihan nämä omat postaukset mieleen, juurikin se kun oman mielipiteesi jostakin asiasta sanot se leimataan automaattisesti niin että ” vähättelet ja arvostelet muita ”. 

Karoliina Pentikäinen

Pitääpä tutustua tähän aiheeseen tarkemmin!

Aihe on kyllä mielenkiintoinen. Itse luen monia blogeja ja niissä kyllä keskustelu on useimmiten asiallista. Toki vastakkaisia mielipiteitä on, mutta ei nyt mitään älytöntä lyttäämistä, vaikka tokihan niitäkin löytyy, jotka syystä tai toisesta käyvät mollaamassa bloggaajaa. Tuon mollaamisen näen kuitenkin liittyvän enemmän bloggaajan persoonaan kuin itse kirjoitettuun aiheeseen.

Mielestäni bloggaajan on kestettävä vastakkaiset mielipiteet. Kommenttikentässä näistä vastakkaisista mielipiteistä syntyy usein mahtavia keskusteluja. Niistä saa itsekin uusia näkökulmia ja uutta pohdittavaa. Osa bloggaajista tuntuu kirjoittavan tästä aiheesta juuri silloin kun blogissa on aihe, joka on herättänyt paljon keskustelua. Ihan kuin herännyt keskustelu olisi syynä siihen, ettei uskalla kirjoittaa rehellisesti, koska joutuu mollatuksi. 

Itseäni hieman ihmetyttää tapasi muuttaa kommentointi ainoastaan kirjautuneille. Kommentointi blogissasi on ollut ajoittain ikävää, mutta ennen moista muutosta kommentointi oli pääasiassa mukavaa. Keskustelu ja vastauksesi kommentteihin on myös ollut jo todella pitkään tylsää. Toki vastailu on vapaaehtoista, mutta kyllä itse odotan, että bloggaaja, joka kutsuu itseään ammattibloggaajaksi vastailisi kommentteihin.

 

Karoliina Pentikäinen

Kiitti sun kommentista :)

Kommentoi