Pyykkitelinegate ja pari muuta arjen kompastuskiveä

P1011102 (7).JPG

P1011097 (8).JPG

P1011100 (7).JPG

 

Arki ja syksy alkavat kuulkaas ihan vähän kolkutella meidän ovelle. Tiedän, että joku, joka ei ole vielä edes kesälomiaan pitänyt, läväyttäisi minua tästä syksyn mainitsemisesta avokämmenellä poskelle, mutta siltä tässä pikkuhiljaa alkaa kuitenkin minusta tuntua – kesä alkaa lähennellä loppuaan. Kalenteri alkaa täyttyä työ- ja kouluasioista. Alan tehdä perinteisiä listoja kaikista hoidettavista hommista ja samoilla energioilla on myös  hirveä into uudistaa blogia, tehdä kodista pesä ja ryhdistäytyä vähän kaiken suhteen.

Samalla, kun arki alkaa hiippailla, katse alkaa keskittyä kotiin. Tämä kesä ei nimittäin ole ollut poikkeus edellisiin kesiin: Kotona on tullut oltua aika hävyttömän vähän. Lähinnä reissukassit on purettu, jotta ne on voinut täyttää uudelleen. Mutta sellaisia ne minun ja meidän kesät ovat tähänkin asti olleet, joten ei mitään uutta.

Kodissa vietetyn ajan lisäännyttyä on alkanut askarruttaa sellaiset jokapäiväiset ja arkiset asiat, jotka ovat aivan pieniä kärpäsen kakkojen elämän isossa kuvassa, mutta joiden kanssa tulee arjessa painittua.

Ensinnäkin. Muistatteko, kun pari vuotta sitten somessa pyöri kuvia mitä eriskummallisimmista paikoista kuivata pyykkiä. Voi kuulkaas? Olen samaistunut viime kuukausina tähän pyykkitelinegateen oikein kunnolla, nimittäin meillä ei ole yhtä ainoaa paikkaa, jossa pyykin voisi kuivata katseilta piilossa. Kylppäri on liian pieni, eikä jokaista – itse asiassa edes juuri mitään –vaatetta voi kuivata kuivausrummussa, koska ne kutistuvat, rypistyvät ja nukkaantuvat.

Kuten sanottu, pyykkiteline makuuhuoneessa ei ole maailmanloppu, mutta olisihan se nyt aivan älyttömän kiva juttu, jos kalsarit eivät roikkuisi kaikkea päivää näkösällä. Olen yrittänyt etsiä keinoa piilottaa telineen jonkin verhon taa tai hommata mahdollisimman pienen telineen, mutta etsintä ei ole tuottanut tulosta. Jos tulee sellainen mieleen, jakakaahan ideoita ja kuvia, joohan?

Toinen asia, jossa arjen myötä tulisi ryhdistäydyttyä, on ruokahommat. Tai no – meillähän tämä ruoka näyttelee aina suurta osaa oli loma tai arki, mutta ruuan ostoon kyllä pitäisi kiinnittää huomio. Sitä tulee rampattua pikkukaupoissa joka päivä ostamassa senhetkinen ruoka, mutta fiksua olisi tietysti tehdä vaikka kerran viikossa koko viikon ostokset. Mutta miten se homma oikeasti hoidetaan: Kuinka ruuan menekin osaa arvioida? Estääkö kaapissa oleva valmis ruoka extemporeruokahetket ja miten sellainen megaruokalista edes tehdään? Veikkaan, että tällä tavalla säästäisi rahaa ja hermoja, mutta miten järjestelmälliseen kauppailuun ryhtyminen on vaan niin vaikeaa.

Kolmas arjen asia, johon olisi ihana löytää fiksu ratkaisu, on ajankäyttö. Ja nyt puhutaan ihan vain minusta. Kun aikaisemmin minulla oli niin järjestetyt työt, että aikataulu on valmiiksi päätetty ja monella tapaa tiukka, tuntui sille, että sain paljon enemmän aikaisin kuin nykyisin. Nyt kun tuli ei ole enää pepun alla, huomaan, että minusta on tullut monessa suhteessa hirveän hidas. Vapaa-ajan ja työn raja on alkanut hälventyä, eikä se ole pelkästään hyvä asia. Tuntuu usein sille, että olen jossain oudossa välitilassa, jossa ei tiedä, kuinka tulisi toimia (ja sitten vaan vetelehdin).

No onpas tässä taas arkea ja pientä pohdintaa kerrakseen. Mietin viime yönä niin kuumeisesti kaikkia isoja ja pieniä muutoksia, to do -listoja, kivoja suunnitelmia ja alkavaa syksyä, että sain oikeasti unta vasta aamuviiden jälkeen. Ihan hurja juttu, koska en ole koskaan ennen odotellut unta niin kauan. Kummallista kyllä, tänään on silti ollut ihan kohtuullisen virkeä olo.

-Karoliina-

Kommentit (3)
  1. Meillä tämä ”viikon ruokaostokset kerralla” toimii niin, että sunnuntaina istutaan yhdessä pöydän ääreen ja suunnitellaan seuraavan viikon menu, jonka jälkeen ratsataan kuiva-ainekaapit ja katsotaan, mitä pitää ostaa menua varten tuoretuotteiden lisäksi, ja mitä ”vakkareita” kuiva-ainekaappeihin pitää täydentää. Yleensä sitten tulee tehtyä ruokaa kahden päivän satsi kerralla. Jos jotain joskus jää yli, pistetään pakkaseen seuraavaa viikkoa varten. 

    Meillä on myös semmoinen miehen tekemä pieni liitutaulu keittiössä, johon kirjoitetaan pitkin viikkoa kauppalistaa sen mukaan, mikä on käytön jälkeen vähissä tai loppu. 

    Inhotaan molemmat kaupassakäyntiä, siksi tämä sissisuunnitelmallisuus. 😀 

  2. Mä ostan vain isot vuoret kaikkea hyvää ja terveellistä, mitä tekee mieli, ja pidän huolen, että kaikki tulee syötyä 🙂 Näin kesällä tarkoittaa esim. tomaattia, paprikaa, munakoisoa, kesäkurpitsaa, varhaiskaalia, lehtikaalia, parsakaalia (mä rakastan, mies vihaa), tuoreita herneitä, uusia perunoita, korianteria, basilikaa, tilliä… Kuiva-ainekaapit on myös hyvin täydet, ja pastan ja riisin lisäksi meillä syödään esim. kvinoaa, tattaria, polentaa. Ja papupurkkeja kaapissa riittää, jääkaapissa on aina fetaa, turkkilaista jogurttia ja tofua, usein härkistä tai nyhtökauraa, pakkasessa taas falafelia ja quornia. Mutta meillä ollaan aika innovatiivisia kokkeja ja tätä yhtälöä pyörittämällä riittää hyvänmakuista ja nopeaa ruokaa joka päiväksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *