Reisillehän se meni – ostolakko!

PA308953.JPG

PA308930.JPG

PA308952.JPG

PA308958.JPG

PA308966.JPG

No niin. Nyt oli pakko tulla tekemään tunnustuksia tänne blogin puolelle.

Aloitin ostolakon syyskuun puolivälissä. Homma sujui mielestäni aika mallikkaasti marraskuun puoliväliin (väliaikaraportti lokakuulta täällä), mutta sitten koko touhu ratkesi. Matkattiin Tallinnaan ja ostin sieltä tekonahkahousut ja karvataskuneuleen.

Selitin matkaostokseni itselleni kuitenkin kahdella tavalla: Ensinnäkin ostin vaatteet Bershkasta ja Pull&Bearista, joita ei ole Suomessa. Mietin, että ostokset olivat (melkein) once in a lifetime -juttuja (öh). Toisekseen ostokset olivat kyllä myös aika fiksuja. Nahkapöksyjä olen pitänyt oikeastaan tuosta lähtien varmasti joka toinen päivä ja kuka ei nyt mustaa neuletakkia tarvitsisi.

Homma lähti kuitenkin Tallinnan jälkeen ihan lapasesta. Kun oli antanut pirulle pikkusormen, tietää, miten käy. Ostin itselleni nimittäin reissun jälkeen heti ensin tekoturkin, sitten kulmakynän ja kaiken kukkuraksi vielä myöhemmin neuleen ja housut.

Olenkin miettinyt, kuinka hyvin ostolakko ja sitä seurannut repsahdus kuvaavat minua. Minusta ei vaan kerta kaikkiaan ole mihinkään ehdottomuuksiin pienten marginaaliasioiden – joita esimerkiksi vaatekaapin sisältö minulle edustaa  – suhteen. Jos minua kielletään (tai kiellän itseäni) totaalisesti jossain pikkuasiassa, alkaa ahdistaa. Voin hyvinkin tehdä vaikka mitä päätöksiä, jos saan jättää henkisen takaportin auki. Mutta jos jostain syystä vaikka kiellän itseltäni kahvin, tulee fiilis, että sitä on juotava litratolkulla. Ihan vaan siksi, että kiellot ahdistavat.

Olen miettinyt, johtuuko tämä leväperäisyys pikkuasioiden suhteen minulle siitä, että oikeiden ja isojen asioiden suhteen olen ihan hirmuinen tiukkapipo. Voisi sanoa, että jopa rasittavuuksiin asti ehdoton. Nimittäin jos teen isojen elämän asioideni suhteen jonkin päätöksen tai ”varman mielipiteen”, minun on lähestulkoon mahdoton kääntää enää päätäni. Siihen ei auta  käskyt, kaunopuheet. Ei edes oman itseni pyynnöt hellittää otetta! Siinä sitten junttaillaan hamaan tappiin, koska olen niin päättänyt. Joskus aika raivostuttava, jopa minusta itsestäni. 

Ostolakko, joka sanana kyllä kohdallakin on vähän koominen näiden tapahtumien valossa, on opettanut kuitenkin kauheasti. Lakkoilu tai ”lakkoilu” on nimittäin kirkastanut taas kerran sen, millaisen vaatekaapin haluan. Kun en koko ajan himoitse jotain kertakäyttökamaa, olen alkanut nähdä vaatteet taas enemmän sijoituksina ja pitkäaikaisina ystävinä. Niitä, joiden laatuun, materiaaliin ja ajattomuuteen kannattaa satsata.Olen toki ajatellut näin jo pitkän aikaa muutenkin, mutta nyt olen mielestäni oppinut karsimaan vielä enemmän pois sellaisia juttuja jo himolistavaiheessani, joiden käyttöaika jäisi lyhyeksi.

Ja jos ostolakon alkuperäinen tarkoitus oli löytää taas ostamisen ilo. Ei niin, että alkaisin ostaa enemmän vaan niin, että kun ostaisin, tulisi hyvä mieli (eikä morkkis). Siihen lakko auttoi. Ei viitsi enää ostella mitään sellaista, minkä ilahdutusasteesta ei ole aivan varma. 

Prosessi on saanut minut myös tarkastelemaan omia vaate- ja kenkäkaappieni sisältöä uudella tavalla. Monta kertaa kun se kaupassa ollut himotus onkin osoittautunut joksikin sellaiseksi, jota minulla melkein samanlaisena jo on entuudestaan. Hyvä esimerkki on se, kun kävelin viime viikolla kaupungilla. Katsoin tietä ylittävän naisen takkia ja mietin, kuinka kiva sellainen olisi itsellekin. Kun menin lähemmäs, huomasin, että omistan tismalleen samanlaisen takin. Olin unohtanut sen vain varastoon.

No niin. Nyt tämä on tunnustettu myös teille! Onko muita repsahtaneita tai vaihtoehtoisesti lujahermoisia onnistujia? 

Ja hei: Kertokaa, mikä paikka (elänsuojeluyhdistys tai muu sellainen) ottaisi vastaan vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita! Tein eilen liinavaatekaapin raivaamisen, ja nyt olisi säkillinen vanhoja lakanoita etsimässä vielä uutta elämää. 

-Karoliina-

Asu: Neule, Ivana Helsinki // merinovillatoppi, Lindex // housut, Vila // sukat, Happy Socks (saatu) // kengät, Dr.Martens

Kuvat: Noora Näppilä 

Kommentit (22)
  1. Pieni termin korjaus. ”Sijoitus” on jotakin, mihin rahaa sijoitetaan tavoitteena saada se ennen pitkää tuottamaan lisää rahaa. Osakkeita, rahastoja, asunto, antiikkia, arvotaulu. Vaate tai käsilaukku harvemmin on sijoitus, yleensä niissä vain häviää rahaa. Ihmiset kyllä puhuvat niistä sijoituksina yrittäessään perustella kalliit ostoksensa itselleen ja muille.

    Kannatan kyllä sitä, että ostaa harvoin laadukkaita ja kestäviä vaatteita, eikä koko ajan jotain höttöä. Mutta ei please puhuta vaatteista sijoituksina, ellei olla vaatekauppiaita.

    1. No joo, ehkä tuollainen puhekielinen käyttötapa on sallittua blogikirjoituksessa? Yhtä sallittua kuin sanan ”please” käyttö keskellä suomenkielistä lausetta (huumorivaroitus!!) 😀

       

      1. On se sallittua, mutta oon kyllä nähnyt niin monta ”sijoitin X-merkin käsilaukkuun” postausta blogimaailmassa, että siitä on huumori kaukana 😀

        1. Olen kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Valitettavasti ainakin merkkilaukkujen kohdalla joillain ihmisillä ihan oikeasti on sellainen käsitys että laukun arvo tulee nousemaan ja kyseessä olisi täten sijoitus. Todellisuudessahan näin käy aniharvoin.

  2. Vitsit täällä kans ostollakko ollut käynnissä elokuusta alkaen. Aloitin, kun olin ostanut vähän ajan sisällä niin monia vaatteita, etten ehkä ikinä. Kaikki kuitenkin tullut ihan aktiiviseen käyttöön!
    Päätin vaan huviks että jouluun asti en osta paitsi tarvittavia joulu- ja synttärilahjoja. Ei ihan oo alkuperäinen lupaus pitäny, mutta mielettömän hyviä ostoksia oon tänä aikana tehny! 10€ luistimet käytettynä, gore tex kengät alennuksesta ja nyt pysyy sukat kuivina sadekelilläkin (sydänsilmähymiöitääää). Muutama muukin juttu tullut ostettua mutta ihan mielettömän ihania asioita oon ostanut, enkä hetkeäkään katunut. Toimii hyvin, kun kaiken vähänkään turhan kohdalla mietin että ei niitä vaan oikeesti tarvii.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *