Tabuko? Riitely lapsiperheessä!

riita

Me olemme Eskon kanssa molemmat oinaita. Klassisia sellaisia. Tulisia, kovaäänisiä, intohimoisia ja täysillä meneviä. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Meidän parisuhteeseen on liittynyt aina se, että tunteen kuin tunteet saavat näkyä ja kuulua. Meillä pussaillaan, halaillaan ja heitellään rakkaudensanoja ihan varmasti jokainen valveillaolotunti, mutta kylläpä me osaamme olla välillä kurjiakin. Ja sillon kun päreet palavat, F ei voi olla kuulematta, kun mutsi ja faija selvittävät asioita kovaan ääneen.

Itse en ole koskaan ajatellut, että riitojen kuuleminen on huono asia. Jos niiden keskellä ei puhuta mitään lapsen kannalta pelottavaa (eroasioita, väkivaltajuttuja, uhkailuja, aikuisten asioita…), miksi hän ei saisi nähdä, että myös aikuisten maailmassa välillä asiat eivät mene aivan putkeen. Ja jos anteeksi vielä pyydetään lapsen nähden ja asiat selitetään hänelle ikätasoon nähden, eikö oikean arjen näkeminen voi myös opettaa lapselle jotakin. Esimerkiksi sitä, ettei negatiivisten tunteiden näyttämistä tarvitse pelätä. Riita ei ole maailmanloppu, eikä se myöskään tarkoita sitä, että rakkaus siihen loppuisi. Ennen kaikkea riita voi opettaa myös sen, kuinka erimielisyydet lopulta selvitetään.

Saako sinun mielestäsi lapsiperheessä riidellä näkyvästi? Ja mitkä ovat teidän perheen aikuisten salaiset riitelykeinot? Silloin, kun F ei saa kuulla juttujamme, hoidamme asiat englanniksi tai tekstiviesteillä.

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (19)
  1. Riidat joskus on ok, jos niiden jälkeen sovitaan. Pitemmän päälle riitojen kuunteleminen on aiheuttanut minulle stressiä, keskittymisvaikeuksia ja väsymystä. En edes tunne toista vanhempani kunnolla, sillä pikkulapsena jo minun oli valittava puoleni. Olkaa kilttejä ja riidelkää repivät riidat kun lapsi ei ole paikalla 🙁 Älkää myöskään haukkuko isää/äitiä lapselle idiootiksi. Pelastatte tämän epätoivoisen päivän!

  2. Juku, tää postaus raotti mun silmiä 🙂 Oon aina ollut huono riitelemään, varsinkaan mitenkään kypsästi vaan homma jää usein tolle hiekkalaatikkotasolle ”Mä en enää leiki sun kanssa!” En ole koskaan nähnyt omien vanhempieni riitelevän saatikka sopivan riitansa, kyräilyä olen kyllä nähnyt usein ajatellen että se on äiti joka on vaan pahalla päällä. Että ilmankos. On sillä vanhempien esimerkillä oikeesti väliä. Riidelkää ja rakastakaa, siitä se tasapaino syntyy 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *