Tältä näyttää minun seitsemän päivän työviikkoni!

Kolmistaan

Kirjoitin alkukuusta postauksen, joka kertoi, miltä todellinen arkipäiväni oikein näyttää. Siitä inspiroituneena – ja teitä kuuntelemalla – päätin koota yhden kokonaisen postauksen siitä, millaisia työpäiväni nykyisin ovat. Tämä tarina kertoo viime viikosta, eli viikosta 41 vuonna 2017.

Maanantai 9.10.2017

  • Herätys 6.40. Samalla, kun teen aamupalaa, kirjaan kännykän muistioon asioita, joita tulee päivän aikana hoitaa. Tämä on tapa, jonka teen aivan joka arkiaamu. Silloin aivoni rakuttavat parhaiten ja mieleen tulee asioita, joita en illalla ole muistanut. 
  • Vien F:n  kouluun, itse olen töissä 8.17. 8.55 asti suunnittelen tulevaa viikkoa, juon kahvia, syön puuroa. Kukaan muu ei ole vielä toimistolla. 
  • Ajan pyörällä laittamaan pöytää kuntoon Radiokirppikselle.Tässä hommassa menee kaiken kaikkiaan aikaa kymmeneen asti. 
  • Kun saavun töihin, astuu samalla ovesta myös meidän videokuvaaja ja tämän oma harjoittelija. Höpistään kuulumisia puoli tuntia. Samalla vastailen sähköposteihin ja blogikommentteihin. Sumplin samalla perheen kanssa tyttären synttärikemujen ajankohtaa. Aika katastrofi, kun mukaan ottaa kirjan kirjoittamisen aikataulut, lapsen isäviikonloput, joulukuun muut ohjelmat ja vaikka mitkä muut aspektit. Sovin tulevalle tiistaille kuvaamiskeikan.
  • Klo 10.33 -11.00 kirjoitan tarjousta blogikamppiksesta.
  • Vasta klo 11.00 pääsen tekemään varsinaista työtäni, eli kirjoittelemaan postauksia. 
  • 11.30-12 aletaan arpoan, mitä syödään. Tämä on sellainen meidän toimiston koominen piirre. Ruuasta voidaan keskustella vaikka kuinka kauan ilman, että tehdään todellisia peliliikkeitä lounaalle lähdön tai sen tilaamisen suhteen. Kukaan ei halua lähteä ulos kauhean sään takia. Yksi ei halua mättöä, minä en gluteenia ja niin edelleen. Lopulta päätydään harkkarin kanssa sushille kahdestaan ja muut jäävät toimistolle. Kun tullaan takaisin, ovat hekin saaneet tilattua jo ruuan. 
  • Lounas 12.15-13.00. Lounaan jälkeen postaushommat jatkuvat. Kirjoitan yleensä alkuviikosta jemmaan kaikki viikon postaukset. Jos ehdin. Loppuviikko on yleensä pyhitettävä kirjalle. 
  • 14.15 juoksen kotiin vaihtamaan vaatteet ja etsimään lähdekirja kirjapostausta varten. Näpyttelen vielä keskenjääneisiin postauksiin täytettä.
  • 14.55-15.15  F:n iltapäiväkerhon avoimet ovet, jonka jälkeen en teekään enää töitä, vaan viettelen kotiaikaa perheen kanssa. 

Tiistai 10.10.2017 

  • F:n koulu alkaa vasta 9.00. Mutta se ei takaa, että aamu olisi rauhallinen. Päinvastoin: Jostain syystä meinaamme myöhästyä ysinaamuina joka kerta. Illuusio ajasta tekee meistä hitaita. 
  • Olisi sata asiaa tehtävänä, koska olen tullut toimistollekin vasta niin myöhään (9.02). Työkaveri pyytää kuitenkin kanssaan jorisemaan, joten niinpä me istutaan koko siihen mennessä töihin tullut sakki pyöreän pöydän ääressä melkein tunti. Nämä on niitä ei-tärkeitä, mutta samalla hirveän tärkeitä hetkiä. Jokainen meistä tekee luovaa työtä, ja jos välillä ei saa aivoille happea turhanpäiväisestä jorinasta, ei jaksaisi mitään. 
  • Alan kirjoittaa saman illan postausta 9.55. Juttu luistaa. Hyvä fiilis.
  • Klo 10.40 lähden kävelemään Domdomiin ja silmälasikauppaan(!!), jotka molemmat liittyvät postaushommiin. Harmittaa, että sataa, enkä voi ajaa siksi pyörällä. Palatessani töihin kävelen ruokakaupan kautta ja ostan illan ruuat samalla.
  • Olen töissä  takaisin vasta 14.30. Kirjoitan postauksia jemmaan 15.45 asti. 

Keskiviikko 11.10.2017

  • Saavun töihin 8.17. Ihmeekseni siellä on jo toinen H23:lainen ennen minua. Aika usein olen ensimmäinen (ja myös toisaalta se, joka lähtee ekana kotiin).
  • Vastailen sähköpostiini ja kirjoitan Minun Tampereeni -postausta klo 9.55 asti. Mietin, tekisinkö tyttöjen päivästä extempore-postauksen, mutta hautaan ajatuksen, koska keuhkoan naisasioista muutenkin aina. Sitä paitsi on kauhea hoppu päästä kirjoittamaan kirjaa. Sekin harmittaa, että lauantain ja sunnuntain postaus on tekemättä. Päätän priorisoida ja skipata tyttöjen päivän.
  • Kirjoitan kirjaa puolille päivin asti. Menemme toimiston porukan kanssa Kauppahallin Ohanaan burgereille ja sieltä suuntaan pikaisesti siivoamaan vielä kirppispöydän. Olen takaisin toimistolla yhden maissa.
  • Jatkan kirjaa. 14.15 iskee aivan karmea väsymys. Menen alakerran sohvalle ja nukun 15 minuutin powernapit, jonka aikana äänettömään puhelimeen on tullut 2 sähköpostia, 3 puhelua ja yksi instaviesti. Unien jälkeen olen kuitenkin kuin uusi nainen. Kirjoitan kirjan luvun loppuun ja teen - jopa omaksi yllätyksekseni - vielä pikapikaa tyttöjen päivän postauksen.   

Torstai, 12.10.2017

  • Töissä 8.16. Vastailen 45 minuuttia sähköposteihin. 
  • Klo 9.00 kävelen Tampereen Työväen Teatterille juttelemaan tämän syksyn ja ensi kevään töistäni. 
  • Klo 10 .00 olen takaisin toimistolla. Tietokone päivittää itseään tuskallisen kauan. Vastailen sillä aikaa kännykällä sähköposteihin. Lopulta pääsen taas Wordin ja kirjan pariin. Olen menossa luvussa 14. 
  • Klo 11.30 lähdetään porukalla lounalle. Tällä kertaa nepalilaiseen. Taas kaarran lounaalta ruokakaupan kautta toimistolle. 
  • Olen toimistolla vähän ennen yhtä. Jatkan kirjan kirjoittamista. Kello kahden väsymys iskee taas. Toistan edellispäivänä hyväksi todettua kaavaa, ja nukun vartin. Taas sama homma kuin keskiviikkona: Uni tekee todella hyvää ja saan kirjoitettua luvun loppuun, ennen kun menen hakemaan F:ää iltapäiväkerhosta neljältä. 

Perjantai 13.10.2017

  • Viikon toinen ysin aamu. Aivan fiasko päivä työnteon suhteen. Ensin jauhetaan kymppiin asti työkavereiden kanssa aivan turhia. Sitten kälyni tulee käymään toimistolla, samoin ystäväni. Menen lounaalle, teen taas epäolennaisuuksia ja yhden jälkeen minun pitää alkaa lähettää jo F:ää Helsinkiin. Klo 13.30 on lähdettävä jo omalle menolle. Tuloksena 2/3 sivua kirjaa. 

Lauantain 14.10.2017

  • Kello soi 8.00. Pitää meikata, laittaa hiukset ja pakata vaihtovaatteita Ikea-säkkiin.
  • 9.30 Noora ja tämän mies laittavat viestin, että ovat auton kanssa alaovella. Rundaillaan pitkin Pyynikkiä. Nooran mies kuskaa, minä seison kuvissa ja Noora ottaa kuvia. Ollaan todella tehokkaita - kuten aina - ja valmista on jo ennen yhtätoista. Noora on minun ehdoton asukuvapelastukseni!

Sunnuntai 15.10.2017

  • Olemme A:n kanssa kahdestaan viikonlopun. Herään vähän ennen kasia. Hipsin olohuoneeseen, otan läppärin esiin, laitan kahvin tippumaan ja kirjoitan illan postauksen. Kylkeen isken Nooran lähettämiä kuvia lauantailta. Hommaan menee reilu tunti.
  • Klo 14.30 A lähtee katsomaan fudista. Pitäisi kirjoitta perjantaina kesken jäänyt kirjan luku loppuun, mutta ei huvita yhtään. Jotta hommat kuitenkin etenisivät, teen sitä, mitä teen yleensä maanantaisin. Suunnittelen viikon postaukset. Sitten kirjoitan valmiiksi maanantain postauksen ja tämän, joka on juuri käsilläsi. Kun lopetan hommat, kello on 16.33. 

-Karoliina-

Kuvat: Miiro Seppäinen

Lokaatio ja henkilöt: H23 Agency 

Kommentit

Kivan rehellinen kuvaus työviikosta. Vähän ulkopuolisen silmään näyttää siltä, että tuo toimistoympäristö on enemmän häiritsevä kuin edesauttava paikka kirjoittamisen ammattilaiselle? Paljon hukkaanheitettyä aikaa jorinoiden ja lounaspohtimisten muodossa. Ehkä omassa rauhassa tulis tuotettua enemmän? En ehkä kestäisi, jos itselläni olisi tuonkaltaisia työpäiviä :D

Ps. Tämä ei ollut kettuilua, joten ethän ota sitä sellaisena? Kunhan pohdiskelin :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Hah! Tavallaan olet oikeassa: Kun kirjoittaa yksin, toki tuollaiset "häiriöt" jäävät pois. Itse kuitenkin koen, että saan energiaa myös noista hetkistä. Ja sitten kun meillä tehdään töitä, todella tehdään. Kaikki istuvat koneiden ääressä ja näppikset (ja mitkä tahansa poikien vempaimet) vaan sauhuavat. Mä saan kirjoitusdraivia siitä, kun tunnen ja näen, miten toisetkin ahkeroivat. 

Mietin vaan, että miksi sateella ei voi pyöräillä?

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Voi, jos on oikea varustus. Mutta tuona päivän piti olla vähän "hienompana" ja farkkujen ja merinovillaviitan kanssa ei ollut fiksua lähteä pyörällä. 

Ihana postaus! Opeopiskelijana alkaa enemmän haaveilemaan josko joku tämän tapaine olisikin itselle se oikea vaihtoehto. Onneksi on aikaa kypsytellä ajatusta! :)

Karoliina Sallinen
Kolmistaan

Ja onneksi opeopinnoilla voi tehdä vaikka ja mitä!

Ja sekin on sanottava: Koulussakin on kivaa olla töissä :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.