Aloitetaan matka viinin ihmeelliseen maailman ottamalla selvää miten viini valmistuu. Asioiden valmistuminen on musta todella kiinnostavaa ja viinin valmistusprosessi vielä kiinnostavampaa.Viinin tekemisessä on monta liikkuvaa osaa, ja yhdenkin muuttaminen saattaa muuttaa lopputuotteen aivan toiseksi. Vaikka prosessi on näennäisen yksinkertainen, niin se voidaan sössiä monessa kohtaa.

Jotta saadaan viiniä, niin tarvitaan-tadaa-viinirypäleitä. Eli pitää siis kasvattaa viinirypäleet, jotka kerätään syksyllä. Rypälelajike vaikuttaa siihen tehdäänkö punaista vaiko valkoista viiniä -tosin punasista rypäleistä voi tehdä myös valkoista viiniä, muttei toisin päin. Punaiset rypäleet on todellisia kameleontteja, koska ne taipuu myös rosé-viineiksi. Ihan vaan riippuen siitä kuinka kauan kuorien annetaan olla mehussa.

Jahka sato on korjattu, kuskataan rypäletertut viinitilalle, jossa rypäleet erotellaan rangoista. Seuraavana vaiheena on rypäleiden murskaus. Jos tehdään valkoviiniä, niin kuoret poistetaan heti.Punaiset taas hengailee kuorineen noin viikon verran, jotta kuorista saadaan väri viiniin. Rosé-viineissä kuorikontakti (mikä sanahirviö) on huomattavasti lyhyempi kuin punkuissa. Puristamalla rypäleistä siis saadaan aikaiseksi mehua, josta sitten hiivojen avulla käytetään viiniä.Puristamiseenkin on useita eri tapoja, mutta tärkeintä on, että siemeniä ei murskata. Siemenet on kitkeriä.

Käyminen on aika olennainen osa viinin valmistamista. Puristettu (ja esikäytetty) viini siirretään käymistankkeihin. Nykypäivänä tankit ovat pääasiassa terästä ja kokoja on joka lähtöön, muutaman kymmenen litran tankeista aina isoihin tuhansien litrojen tankkeihin. Jotta käyminen saadaan alkuun tarvitaan hiivaa. Hiivakantoja on kovin monenlaisia ja nykyään käytetään myös villihiivoja, mutta mennään niihin myöhemmin. Tässä kohtaa riittää kemiallinen perusfakta,että rypälemehun sokerit muuttuvat hiivan avulla etanoliksi ja hiilidioksidiksi. Käymisen kestolla ei ole mitään standardia, viini voi käyskennellä vain muutaman päivän tai sitten useamman kuukauden. Viinintekijät kyttäävät käyvää mehua koko ajan, jotta viinistä saadaan parasta mahdollista. Viini saa joko käydä ihan rauhassa loppuun asti tai jos alkomahoolia tuppaa tulemaan liikaa, niin joissan tapauksissa käyminen voidaan keskeyttää ennen aikaisesti. Ihan oikeasti, eikö mitään asiaa vaan voida tehdä?! Joka vaiheessa on joku poikkeus sääntöön.Tähän asti kaikki toimii jotakuinkin samalla tavalla -ai toimii vai? mutta sitten lähdetään jo ihan laukalle.

Likipitäen kaikki viini kypsytetään, mutta aivan riippuen viinistä, niin kypsytys voi tapahtua tankissa, teräksessä, tammessa, ruukussa. You name it. Terästankkiin voidaan heittää tammilastuja ja mitä näitä nyt on. Missä viini kypsyy, riippuu taas ihan kaikesta eli halutusta viinityylistä, käytetyistä rypäleistä, alueesta, perinteistä ja ties mistä kuun asennoista. Kypsytyksen aikana viiniä voidaan myös siirtää tankista toiseen. Kauheeta veivaamista. Mutta yksi asia kaikessa kypsytyksessä on samaa eli ilmaa ei haluta kypsytystankkiin mukaan. Vaikka happi onkin noin muutoin oleellista,niin viinin se pilaa. Yleisesti ottaen tankit täytetään niin överisti, ettei ilmaa mahdu mukaan, mutta happi voidaan syrjäyttää myös kaasulla.

Kypsytyksen -joka voi kestää muutamasta kuukaudesta vuosiin- jälkeen viini pullotetaan.Viini voidaan pullottaa joko viinitilalla tai sitte se kuljetetaan tankeissa kohdemaahan ja lyödä vasta siellä pulloon. Eri viinisatseja myös yhdistellään eli pullossa saattaa olla useampaakin erää. Osa viineistä rahdataan tässä kohtaa myytäviksi ja juotaviksi, ja osa jatkaa kypsymistä vielä pullossa. Taas riippuu niin rypäleistä kuin tyylistä kuin alueesta kuin viinin tekijästä, että kauanko kypsytellään ja koska dokataan.

Vaikka periaatteessa viinin valmistus on yksinkertainen prosessi -rypäleiden murskaus, kuorien poistaminen, käyminen, kypsyttäminen ja pullotus-, niin prosessissa on monta muuttujaa. Viimeistään tässä kohtaa mää aina tipahdan kärryiltä. Sokeria voidaan lisätä tai olla lisäämättä useammassa vaiheessa.Sitten on malolaktinen käyminen, jota mää oon yrittäny ymmärtää useamman kerran. Ja johon vielä kyllä palaan ja sen sisäistän! Sitten viiniä voidaan kirkastaa. Jos halutaan tahi on tarvetta, niin viiniin voidaan lisätä rikkidioksidia tai viinihappoa. Mutta mää jätän tän tähän ja palaan suoristamaan solmuja aivoistani näiden asioiden suhteen myöhemmin.Lue minua viisaampien sanoja viinin valmistuksesta:

Viinimaa 
Saksan viinitiedotus
Viinilehti

Viini, siitä mä olen pitänyt jo pitkään, niin ja oluesta kanssa. Mutta hyvin pinnallisella tasolla, tai no syvälle ne on uponnu… Mää olen juonut niitä (vähintään riittämiin). Mää oon joko tykänny tai joskus harvoin en. Mää tiedän kohtuu hyvin millasista viineistä -kuivista ja hapokkaista sekä marjaisista ja pyöreistä- ja bisseistä -hyvin humaloiduista ja rapsakoista- mää tykkään. Tiedän myös mitkä ovat enemmän nounou-osastoa -makeat ja hapottomat litkut. Mutta sen syvällisemmin en oo koskaan asiaa miettiny. Kaikenlaisia faktoja on matkaan tarttunut, koska nippelitieto nyt vaan on niin siistiä. Jotain siis viinistä jo tiedän, mutta ei perusasioiden kertaus koskaan huono asia ole. Jaaritteleehan se vanha sananontakin vahvasta perustasta.

Nauttimisen lisäksi mää haluan oppia analysoimaan tarkemmin viinejä sekä ymmärtämään mistä ne tulee ja miks ne on just semmosia, kun ne on. Mää haluan opetella tuntemaan koko prosessin viljelmiltä lasiin. Sekä ennen kaikkea oppia löytämään ne maut sieltä juomasta. Oppia yhdistämään se suussa maistuva makuhajatelma, siihen makuun jota haetaan eli ei enää takaraivossa pyörivää kelaa: ”Joo tässä maistuu se, se. Oota, just se. Joo mää tiedän tän. Tää on se. Mikä helvetin maku tää oikein on, tää mitä mää en nyt saa kiinni. Mutta just se. Kyllä mää tän tiiän. Kyllä sää tiiät” Kiitos. Sama vielä ratakiskosta väännettynä. Haluan tunnistaa milloin siellä lasissa luuraa se sitrus, se punainen marja, se kirsikka, se tammi, se talli, se nahka ja ne muut. Ananasta viinissä ei kuulemma koskaan ole (ja miksei ei muka? Hä?). Joten toivottavasti en opi sitä sieltä löytämään. Lisäksi haluan oppia rypäleistä, maista, tuottajista, tyypeistä, humalista (siis siitä kasvista, olotilasta opintoja on jo riittämiin takana), hiivoista. Kaikesta siitä mielenkiintoisesta tauhkasta viinin ja oluen ympärillä. Siitä mikä tekee niistä just viiniä ja olutta, niin ja viskiä. Koska onhan viskikin nyt hyvää eli sitäkin kannattaa opiskella lisää. Tuli jano.

Pohjimmiltani mää oon faktojen rakastaja ja nippelitiedolla elvistelijä, joten mikä sen parempaa kuin kartuttaa juomatietämystää ja jakaa se tieto kaikille tai no ainakin jollekulle. Ehkä joku muukin oppii. Jottei mun lähipiiri kyllästy muhun, kun mää tyrkytän niille TODELLA TÄRKEITÄ TIETOJA juomista, niin mää tyrkytän ne faktat TEILLE! Te voitte onneks jättää lukematta. Mutta toivottavasti ette. Eli viineilemisiin!

P.s. viini & muut juomat eivät ole kovin haudanvakavia asioita, joten täällä niitä käsitelleen hyvin rennoin ottein ja ajoittain myös huonohkolla huumorilla.