Rypäleet aasta ööhön: Pinot noir

Pinot noir on toinen Pohjois-Ranskan tunnetuimmista laaturypäleistä – se toinen on chardonnay, jonka otan käsittelyyn ensi viikolla. Pinot noirista valmistetaan Bourgognen alueella huippuluokan punaviinejä, ja se on yksi kolmesta Champagnen päärypäleestä. Saksassa sama rypäle tunnetaan nimellä spätburgunder, italiassa puolestaan pinot nero.

Pommard sijaitsee Bourgognessa, Côte de Beaunessa (kuva: alko.fi)

Rypäleenä pinot noir voi olla viljelijän painajainen: Se on ennalta-arvaamaton ja hankala viljeltävä. Se on myös altis mutaatioille. Pinot gris, pinot blanc ja pinot noir ovat kaikki saman rypäleen mutaatioita, eli niillä on sama DNA, vaikka kaksi ensin mainittua ovat vaaleita! Periaatteessa pinot noir on viileän ilmaston rypäle, joka tuottaa tunnetuimmat laatuviinit Pohjois-Ranskassa sekä Saksassa, mutta se saattaa menestyä yllättävän hyvin myös lämpimässä – esimerkiksi Yhdysvalloissa Kalifornia tuottaa monia huippuluokan pinot noireja, vaikka paperilla Oregonin ja Washingtonin pitäisi sopia sille paremmin. Uusi-Seelanti on myös nostanut profiiliaan hyvien pinot noirien tuottajana.

Makuprofiili riippuu hyvin paljon kasvupaikasta ja valmistuksesta. Pinot noir on luonnostaan matalatanniininen, ja sen kuoresta irtoaa heikosti väriä, minkä vuoksi pinot noir yleensä kylmämaseroidaan ennen käymistä. Tuoksulle on ominaista parfyyminen, aromikas marjaisuus, etenkin punaiset marjat kuten mansikka, vadelma ja mesimarja. Täyteläisemmässä pinot noirissa voi olla tummaa kirsikkaa. Myös orvokki yhdistetään pinot noiriin. Iän myötä siihen kehittyy maanläheisyyttä, joka tuo mieleen metsänpohjan tai maatuvat lehdet.

Saksalainen spätburgunder eli pinot noir (kuva: alko.fi)

Pinot noir ikääntyy hieman epätyypillisesti. Useimmiten se on parhaimmillaan nuorena, muutaman vuoden sisällä pullotuksesta. Itse korkkasin loppuvuodesta uusiseelantilaisen pinot noirin vuosikertaa 2016, ja se oli ikävä kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. Côte d’Orin parhaat kestävät yli kymmenenkin vuotta pullokypsytystä, mutta siinä välissä pinot’lla on ”teini-ikä” jolloin viini sulkeutuu, eikä näytä parhaita puoliaan.

Jos olet kuohuviineissä sattunut törmäämään termiin blanc de noirs, se tarkoittaa punaisista rypäleistä tehtyä vaaleaa kuoharia. Jos kyseessä on shamppanja, rypäleet ovat pinot noir ja sen serkku pinot meunier. Blanc de noirs valmistetaan puristamalla rypäleet hellävaraisesti niin, että kuorista ei ehdi irrota väriä. Mausta voi löytää punaisia marjoja. Myös rosé-shamppanja valmistetaan yleensä pinot noirista.

Andre Clouet Rosè on valmistettu pinot noirista (kuva: alko.fi)

Itse olen alkanut vasta viime vuosina lämpenemään pinot noirille. Olen aiemmin ollut enemmän täyteläisten, tanniinisten ja hillomaistenkin punkkujen ystävä, mutta nyt olen huomannut että herkemmätkin sopivat moneen tilanteeseen. Pinot noirissa on parhaimmillaan jotain tosi houkuttelevaa, siitä tehdyt viinit ovat usein moniulotteisia ja niissä on jotain vähän vaikeasti määriteltävää. Hyviä meditaatiojuomia!

Kulttuuri Ruoka ja juoma

Kirjasuositus: Grapes & Wines

Sanotaan se nyt vielä kerran: Sain viime viikolta Perholta sähköpostia, jossa kerrottiin että WSETin tulokset olivat tulleet. Olinkin päivystänyt reilun viikon postilaatikolla, sillä tulosten piti saapua 8-9 viikon kuluessa tentistä, joka siis oli marraskuussa. Läpäisin sekä tastingin että teoriakokeen arvosanalla Pass with Merit (ansiokkaasti läpäisty). Olen tosi tyytyväinen tulokseen, erityisesti koska syksy oli meillä aika intensiivinen sekä omien että miehen menojen takia, ja pänttäämiseen ei ollut ihan niin paljoa paukkuja kuin olisin toivonut.

Kirjasuositus: Grapes & Wines

Ajattelin nyt suositella viineihin liittyvää lukemista, sillä itse luin kurssikirjan lisäksi myös muutamia muita teoksia. WSETin kurssikirja on kyllä kattava ja täynnä asiaa, mutta suoraan sanottuna todella kuiva! Kirjan sisältö on tiivistetty niin intensiiviseen muotoon, että lukeminen tuntui välillä raskaalta. Siksipä minusta oli virkistävää lueskella muitakin viinikirjoja. Lisäksi olen opiskelijana sen tyyppinen, että sisäistän opittavan asian paremmin, kun luen sen eri sanoilla parista eri lähteestä.

(Minua helpotti myös se, että opiskelin englanniksi mutta tein kaikki muistiinpanot suomeksi. Näin asia tuli käsiteltyä aina kahteen kertaan, kun sen joutui kääntämään itse.)

Tekstiä rytmittää kaunis kuvitus

Ihan ehdoton suosikkini on Oz Clarken ja Margaret Randin Grapes & Wines – A Comprehensive Guide to Varieties & Flavours. Molemmat kirjoittajat ovat kansainvälisesti tunnettuja ja palkittuja viiniasiantuntijoita, jotka ovat tämän lisäksi kirjoittaneet tai toimittaneet useita teoksia. Tämä on siitä harvinainen tietokirja, että lukeminen oli oikeasti hauskaa! Clarken kieli on värikästä ja ainakin itselleni letkautukset kuten ”riesling and new oak is an abomination” jäivät hyvin mieleen.

Erilaisten viinien ikääntymispotentiaalia on selvennetty käppyröillä

Kirjan alussa on tiivis paketti viinin historiasta, viininviljelystä ja viininvalmistuksesta. Varsinainen pääsisältö koostuu sadoista rypälelajikkeista, jotka on listattu aakkosjärjestyksessä. Tärkeimmistä klassikkorypäleistä on useamman aukeaman verran sisältöä kustakin: käyttäytyminen eri kasvuympäristöissä, tyylit ympäri maailman, makuprofiili ja tuotesuosituksia. Myös viinien ikääntymispotentiaalista on piirretty käppyröitä. Muut tunnetut rypäleet ovat saaneet aukeaman, ja vähemmän tunnetut on käsitelty pintapuolisesti muutamalla lauseella.

Jos on aikaa vain yhdelle, lue tämä. Värikästä ja kuvailevaa kieltä on ilo lukea, ulkoasultaan kirja on selkeä ja kuvat tukevat tekstiä. Kirjan pariin on mukava palata. Täydet pisteet!

Kulttuuri Ruoka ja juoma Opiskelu