Pinot noir on toinen Pohjois-Ranskan tunnetuimmista laaturypäleistä – se toinen on chardonnay, jonka otan käsittelyyn ensi viikolla. Pinot noirista valmistetaan Bourgognen alueella huippuluokan punaviinejä, ja se on yksi kolmesta Champagnen päärypäleestä. Saksassa sama rypäle tunnetaan nimellä spätburgunder, italiassa puolestaan pinot nero.

Rypäleenä pinot noir voi olla viljelijän painajainen: Se on ennalta-arvaamaton ja hankala viljeltävä. Se on myös altis mutaatioille. Pinot gris, pinot blanc ja pinot noir ovat kaikki saman rypäleen mutaatioita, eli niillä on sama DNA, vaikka kaksi ensin mainittua ovat vaaleita! Periaatteessa pinot noir on viileän ilmaston rypäle, joka tuottaa tunnetuimmat laatuviinit Pohjois-Ranskassa sekä Saksassa, mutta se saattaa menestyä yllättävän hyvin myös lämpimässä – esimerkiksi Yhdysvalloissa Kalifornia tuottaa monia huippuluokan pinot noireja, vaikka paperilla Oregonin ja Washingtonin pitäisi sopia sille paremmin. Uusi-Seelanti on myös nostanut profiiliaan hyvien pinot noirien tuottajana.

Makuprofiili riippuu hyvin paljon kasvupaikasta ja valmistuksesta. Pinot noir on luonnostaan matalatanniininen, ja sen kuoresta irtoaa heikosti väriä, minkä vuoksi pinot noir yleensä kylmämaseroidaan ennen käymistä. Tuoksulle on ominaista parfyyminen, aromikas marjaisuus, etenkin punaiset marjat kuten mansikka, vadelma ja mesimarja. Täyteläisemmässä pinot noirissa voi olla tummaa kirsikkaa. Myös orvokki yhdistetään pinot noiriin. Iän myötä siihen kehittyy maanläheisyyttä, joka tuo mieleen metsänpohjan tai maatuvat lehdet.

Pinot noir ikääntyy hieman epätyypillisesti. Useimmiten se on parhaimmillaan nuorena, muutaman vuoden sisällä pullotuksesta. Itse korkkasin loppuvuodesta uusiseelantilaisen pinot noirin vuosikertaa 2016, ja se oli ikävä kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. Côte d’Orin parhaat kestävät yli kymmenenkin vuotta pullokypsytystä, mutta siinä välissä pinot’lla on ”teini-ikä” jolloin viini sulkeutuu, eikä näytä parhaita puoliaan.

Jos olet kuohuviineissä sattunut törmäämään termiin blanc de noirs, se tarkoittaa punaisista rypäleistä tehtyä vaaleaa kuoharia. Jos kyseessä on shamppanja, rypäleet ovat pinot noir ja sen serkku pinot meunier. Blanc de noirs valmistetaan puristamalla rypäleet hellävaraisesti niin, että kuorista ei ehdi irrota väriä. Mausta voi löytää punaisia marjoja. Myös rosé-shamppanja valmistetaan yleensä pinot noirista.

Itse olen alkanut vasta viime vuosina lämpenemään pinot noirille. Olen aiemmin ollut enemmän täyteläisten, tanniinisten ja hillomaistenkin punkkujen ystävä, mutta nyt olen huomannut että herkemmätkin sopivat moneen tilanteeseen. Pinot noirissa on parhaimmillaan jotain tosi houkuttelevaa, siitä tehdyt viinit ovat usein moniulotteisia ja niissä on jotain vähän vaikeasti määriteltävää. Hyviä meditaatiojuomia!