Olen kehittänyt viime kuukausina uuden harrastuksen: joka kuukausi näihin aikoihin huomaan kehossani asioita, jotka tulkitsen raskausoireiksi. Tarkkailen itseäni pakkomielteisesti. Alavatsasta nippailee, väsyttää erityisen paljon, ruoka maistuu paremmin.. Muutama kuukausi takaperin oli jopa pahoinvointia, jonka myötä olin 100 % varma, että olen raskaana. No mutta enpäs ollut!

Hauskaa näissä oireissa on se, että en usko niiden olevan mielikuvituksen tuotetta. Toivon lasta niin paljon, että saan varmaankin kehoni ylläpitämään toivon kipinää. Kehitän itselleni oireet. Näin on ollut joka kuukausi. Tälläkin hetkellä vatsanpohjassa nippailee, kiertopäivänä 25. Kiertoa jäljellä muutama hassu päivä.

Olen tällä kertaa koittanut olla ajattelematta koko asiaa. Ja toisaalta, olen ajatellut.. Jos tämä meneekin niin, että silloin kun en huomaa mitään, olisikin onnistanut. Se vaan tarkoittaisi sitä, että tässäkään kierrossa ei päästä siihen varsinaiseen odotus-vaiheeseen.

Omaa ahdistusta ei helpota vauva-uutisten virta sosiaalisessa mediassa. Viime kesänä naimisiin menneet parit odottavat vauvaa joko viimeisillään, tai ovat juuri saaneet lapsen. Totean kotona lähes viikottain, että miten kaikki muut lisääntyy paitsi me? Koska on meidän vuoro?