Tuoksutietouden lyhyt oppimäärä

Tuoksujen maailma on äärimmäisen mielenkiintoinen ja monipuolinen. Siksi ajattelin, että on varmasti paikallaan perehtyä tuoksuihin myös hieman yleisemmällä tasolla: esimerkiksi mitä tarkoittaa, kun puhutaan vihreistä tuoksuista, mihin tuoksua kannattaa laittaa tai miten ihotyyppi vaikuttaa tuoksuun. 

Tuoksut keksittiin monta tuhatta vuotta sitten. Alunperin tuoksuja käytettiin suitsukkeissa jumalten palvonnassa. Tuoksu oli varmasti savusta huolimatta voimakas, sillä tästä juontuu myös sana parfyymi: per fumum, savun läpi. Vähitellen tuoksuja alettiin käyttää myös muussa kuin uskonnollisessa toiminnassa, erityisesti Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa tuoksujen käyttö oli suosittua. Eurooppaan tuoksut saapuivat paljon myöhemmin ristiretkien myötä.

Tuoksut jaetaan tuoksuperheisiin. Helppokäyttöisimpiä tuoksuja ovat kukkaistuoksut​, jotka nekin jaetaan kahteen perusalaryhmään: puhtaaseen, yhden kukan tuoksuun tai ns. kukkakimpputuoksuun, jossa yhdistyy monien erilaisten kukkien tuoksunuotit. Kukkaistuoksut sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen niiden keveyden ja raikkauden ansiosta. Hedelmäiset tuoksut ovat kevyitä, makeita tuoksuja. Erityisesti kesätuoksuissa suositaan hedelmäisyyttä. Hedelmäisiin tuoksuihin luetaan myös ns. vesituoksut. Sitrustuoksut ​raikkaita, pirteitä ja sporttisia. Yleisimmät tuoksuteollisuudessa käytetyt sitrukset ovat appelsiini, mandariini, bergamotti, sitruunaöljy sekä rautayrtti, joka on oikeastaan ruohoa mutta voimakkaasti sitruksen tuoksuinen. Sitruspohjaisista tuoksuista saadaan myös hyvin juhlavia tuoksuja lisäämällä siihen esimerkiksi neroliöljyä. Metsäiset tuoksut ilmentävät luonnon tuoksumaailmaa. Tuoksujen ainesosina on esimerkiksi sammalta, erilaisia ruohoja ja vetiveriä. Pelkästään metsäisiä tuoksuja on markkinoilla aika vähän sillä tuoksut ovat yleensä miksauksia esimerkiksi ”kukkaismetsäinen” tai ”vihreän kukkaishedelmäinen”. Joskus aitoa vihreää tuoksua halajavat naiset päätyvätkin miesten tuoksuihin. Hyvä esimerkki tästä on Guerlainin Vetiver – se on aito vihreä tuoksu, jonka käyttäjakunta koostuu niin miehistä kuin naisista.  Fougere tuoksut ​sisältävät nekin metsäisiä elementtejä mutta niissä käytetään myös mausteita. Sana Fougere tarkoittaa saniaista joka ilmentää fougere tuoksujen luonnonläheisyyttä.

Itämaisille ja mausteisille tuoksuille ​on ominaista voimakkuus. Yleisimmät tuoksuainesosat ovat myski, ambra, patsuli, santeli sekä erilaiset mausteet kuten vanilja ja kaneli. Tuoksuja kuvataan monesti raskaiksi mutta itämaiset kukkaistuoksut voivat silti yllättää raikkaudellaan! Erityisesti ylang-ylang, iiris ja jasmiini kuuluvat itämaisiin kukkaistuoksuihin. Chypre tuoksut ​ovat mielenkiintoisia tuoksuelämyksiä, sillä näissä tuoksuissa yhdistyvät niin metsäiset, kukkaiset kuin mausteisetkin ainesosat. Chypre tuoksut ovat silti raikkaita, eivät raskaita mutta tarjoavat voimakkaan tuoksuelämyksen. Itse tykkään käyttää chypre -tuoksuja syksyllä ja varsinkin pikkujouluaikaan ne sopivat erityisen hyvin!

Parfyymit luokitellaan tuoksupitoisuuden mukaan: voimakkain on aito parfyymi, jonka tuoksupitoisuus on 20-40%. Eau de parfumissa se on 7-14%, eau de toilettessa 3-10% ja eau fraichessa 3%. Parfyymin pysyvyys selittyy tuoksupitoisuudella, esimerkiksi eau de toilettesta 80% häviää tunnin kuluessa sen laittamisesta.

Parfyymin koostuu kolmesta kokonaisuudesta. Kun haistat parfyymia ensimmäisen kerran, tunnet latvatuoksun eli ensituoksun. Latvatuoksu häviää noin puolen tunnin kuluttua ja päästään varsinaiseen sydäntuoksuun. Sydäntuoksu säilyy iholla 2-4 tuntia. Tuoksun kehittymiseen ja tuoksun pysyvyyteen vaikuttaa ihon ph. Sama tuoksu voi tuoksua toisen iholla aivan erilaiselta kuin itsellä. Siksi tuoksun testaaminen ennen ostopäätöstä on tärkeää, varsinkin jos omistat kuivan ihon. Kuiva iho ei nimittäin tuota tarpeeksi öljyä, jolloin ihosta tulee hapan. Happamella iholla tuoksut voivat muuttua jopa pahanhajuisiksi, erityisesti sitruspohjaiseksi tuoksut alkavat tuoksua happamalla iholla helposti väljähtäneelle. Joten varaa tuoksun ostamiseen aikaa ainakin tunti, jotta tuoksu ehtii reagoida ihosi kanssa kunnolla.

Ja minne tuoksua kannattaa suihkuttaa? Perussääntö on, että tuoksua laitetaan kohtiin, joissa verisuonet ovat lähellä ihon pintaa. Esimerkiksi ranteet ja käsivarren taipeet ovat sellaisia. Jotkut laittavat tuoksua rinnan kohdalle mutta tuolloin tuoksun haistaa koko ajan itse, jolloin tarjolla voi olla päänsärky. Itse laitan tuoksua niskaan juuri sen vuoksi, etten koko ajan tuntisi sitä nenässäni. Niskasta tuoksu myös liikkuu parhaiten: esimerkiksi kun käännyt, myös tuoksu leijailee silloin mukavasti. Ihanimman tuoksuvinkin sain eräässä parfymeriassa, jossa neuvottiin suihkauttamaan tuoksua ensin ilmaan ja kävelemään sitten sen läpi – tuolloin tuoksu tarttuu tasaisesti. Tämä oikeasti toimii mutta kiireisenä arkiaamuna neuvo on kyllä unohtunut.

Korvantaus ei ole paras mahdollinen paikka, sillä korvien tausten rasvaisuus voi muuttaa parfyymin tuoksun epäsuotuisaksi. Tuoksu voi muuttua myös silloin, jos hankaat tuoksua: tuoksumolekyylit menevät silloin rikki. Kesällä tuoksuja kannattaa suihkauttaa kohtiin, jotka ovat piilossa auringolta. Aurinko ja alkoholipitoiset tuoksut voivat muodostaa iholle maksaläiskien tapaisia värimuutoksia. Vältä myös tuoksun suihkuttamista koruihin.

Tuoksujen säilyvyydestä on monta eri koulukuntaa. Joidenkin mielestä säilyvyys on korkeintaan kaksi vuotta, jotkut taas  ovat sitä mieltä että tuoksu ei viidessä vuodessa muutu miksikään. Itse olen sitä mieltä, että oikeaoppisesti säilytettynä eli huoneenlämmössä, auringonvalolta suojattuna tuoksu säilyy kaksi vuotta siten, että sen ominaistuoksu ei muutu. Sen jälkeen se alkaa laimeta. Luota omaan nenääsi, kun mietit, onko tuoksu enää käyttökelpoinen.

Ja omaan nenään kannattaa luottaa varsinkin tuoksuvalinnassa. Mieti, onko tuoksu ihollasi odotustesi mukainen, ilmentääkö se persoonallisuuttasi ja tuottaako se sinulle iloa, itsevarmuutta ja mielihyvää. Jos vastaat näihin kysymyksiin kyllä, olet löytänyt oman tuoksusi!