Minun elämässäni alkoi uusi arki vai pitäisikö sittenkin sanoa vapaus, ainakin vapauttavalta se on tuntunut hektisen työarjen jälkeen. Olen siis siirtynyt täysipäiväiseksi opiskelijaksi syyskuun alusta. Nautin kovasti tästä alkaneesta elämänvaiheesta, vihdoinkin on aikaa opiskelulle ja itsensä kehittämiselle.

Esseetä saa kirjoittaa virkein silmin, eikä raskaan työpäivän jälkeen silmät ristissä tai viikonloppuna, jolloin tulisi toipua työviikosta ja viettää aikaa läheisten seurassa.

Kun aloitin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä yliopistossa, ajattelin, että minun pitäisi jo tässä opintojen alkuvaiheessa hankkia työkokemusta, joka veisi uraani omien haaveiden suuntaan. Silloin tuntui, että ei riitä, että suoritan maisteritutkinnon tavoiteajassa, vaan opintopisteitä tärkeämpää uran kannalta on kerätä alaan liittyvää työkokemusta ja kauhukuvana oli se, että valmistun työttömäksi maisteriksi. Nyt ajattelen hieman toisin: on toki tärkeää saada opintojen aikana työkokemusta, mutta jos työelämä vie kaikki mehut, ei opinnoille jää aikaa ja tutkintoon valmistuminen vain viivästyy.

Olen ollut opiskelija -statuksella vuoden 2017 syksystä asti ja elokuusta 2018 lähtien olen tehnyt oman alan töitä enemmän tai vähemmän täysipäiväisesti. Opintojen ja kiireisen työelämän yhteensovittaminen on tuntunut minusta liian raskaalta, ja opinnot ovat edenneet älyttömän hitaasti. Olen kyllä kuullut ihmisistä, jotka ovat suorittaneet maisteritutkinnon täysipäiväisen työn ohessa, mutta sen verran olen oppinut itseäni tuntemaan, että se ei sovi minulle.

2018 elokuussa, vuoden yliopisto-opintojen jälkeen sain työpaikan, mistä olin jo jonkin aikaa haaveillut ja kahden vuoden aikana pääsin kehittymään ja oppimaan ihan valtavasti uusia asioita. Viime keväänä muutimme Joensuuhun ja samalla työpaikka vaihtui. Sain hienon työmahdollisuuden ja pääsin kehittämään osaamistani ihan uudella tavalla. Työkokemukset ovat kasvattaneet minua valtavasti ja olen oppinut paljon sellaisia asioita, joita ei koulussa opeteta. Uskon, että kokemuksistani on varmasti hyötyä tulevaisuudessa.

Koronakevät toimi hyvänä itsetutkiskelun paikkana, tuli tarve pysähtyä ja pohtia mihin suuntaan haluaa elämää viedä. Viime keväänä tuntui, että haluan hektiseen elämään muutoksen: kahteen suureen asiaan, opiskeluun ja työhön, keskittyminen täysipäiväisesti oli jo pitkään tuntunut mahdottomalta hallita. Silloin päätin, että syksyllä on aika keskittyä opintoihin ja vähentää töitä.

Viime viikolla tämä suunnitelma toteutui ja siirryin tekemään kolmipäiväistä työviikkoa.  Syksyn ensimmäinen viikko opiskelijana on alkanut opintosuunnitelman tekemisellä ja kurssivalinnoilla. Olen kyllä niin innostunut omista opinnoistani ja tavoitteista. Työelämästä opittu tehokkuus ja ajan järkevä käyttö täytyy vain nyt siirtää opiskeluun.

Paljon on myös tullut pohdittua siirtymistä opiskelijaksi täysipäiväisestä työskentelystä talouden näkökulmasta.  Opintoja tosiaan on mahdollista rahoittaa esimerkiksi aikuiskoulutustuella, opintotuella, opintolainalla tai työttömyysetuudella. Itsellä on suunnitelmissa näillä näkymin rahoittaa loppu tutkinto osa-aikaisella työllä ja opintotuella. Työ kuitenkin tulisi olemaan huomattavasti pienemmässä roolissa kuin aiemmin. CV:tä tärkeämpää on saada tutkinto valmiiksi.

Kesäloma tuntuu jo kaukaiselta, kun loman päättymisestä on ehtinyt vierähtää kuukausi. Lomailu toukokuussa oli todella toisenlaista mitä osasin talvella kesälomalta odottaa. Koronakevät ja tämä kesä on ollut monella tavalla erilainen. Toivottavasti tulevaisuudessa tätä ei tarvitsisi kokea uudelleen, sillä vaikka poikkeusajalla on ollut myös joitakin pieniä positiivisia vaikutuksia omaan elämiseen ja valintoihin, on se tietysti ollut myös monelle erittäin surullista ja ahdistavaa aikaa epidemian vuoksi.

Lomalla tietysti harmitti se, että Suomi oli käytännössä kiinni vielä toukokuussa ja lähtökohtaisesti tuntui haastavalta kehittää mukavaa ja turvallista lomatekemistä. Voin kuitenkin näin jälkeenpäin todeta, että kesäloma oli oikein rentouttava ja ihana. Harvemmin olen lomalla pystynyt näin hyvin nollaamaan työhön liittyvät asiat ja keskittyä ystäviin, läheisiin ja lomailuun. Toki rentoutumista helpotti huomattavasti se, että jäin vakituisesta työstä pois huhtikuun lopussa ja aloitin loman jälkeen kesätyöt uudessa työpaikassa. Näiden muutoksien lisäksi myös uuden asuinympäristön haltuunotto tekee tästä keväästä merkittävän ja ainutlaatuisen. Vaikka varmasti tulen muistamaan tämän kevään ja kesän aina poikkeusolojen aikana, on se myös ollut henkilökohtaisessa elämässä tietyllä tavalla uuden sivun kääntymistä ja muutoksen aikaa.

Kesälomani tekemiset eivät varmaankaan ole hirveästi poikenneet monen muun lomalaisen matkailuteemoista. Ainakin mitä olen muiden kesälomakuvia somessa selaillut, niin mökkeily ja luonnossa oleilu ovat olleet hyvin edustettuina.

Retkellä Ruunaan koskilla

Toukokuun lopussa teimme yön yli retken Ruunaan koskille upeisiin maisemiin. Kyseessä on valtion retkeilyalue Pohjois-Karjalassa Lieksanjoen varrella, aivan Venäjän rajan tuntumassa. Lieksanjoki alkaa Venäjältä Lieksanjärvestä ja laskee Pieliseen.

Neitikoskella voi todella viettää oikean elämysretken mihin vuodenaikaan tahansa  luonnonrauhasta tai aktiviteeteista nauttien. Täällä on hyvät puitteet retkeillä, kalastaa, meloa, laskea koskia, kerätä marjoja tai sieniä, vaeltaa – talvella myös lumikenkäillä ja hiihtää.  Lieksassa hurmaavat Kolin ohella myös nämä upeat kosket ja luontopolkut riippusiltoineen.

Ruunaan retkeilyalueelle pääsee kätevästi autolla asfalttitietä pitkin perille saakkaa. Retkeilykeskuksesta voi vuokrata aittoja, mökkejä, kanootteja,melontavarusteita, soutuveneitä, fatbikeja  ja monipuolisesti erilaisia retkeilyvarusteita. Mökit olivat tuona viikonloppuna varattuja loppuun, joten yövyimme neljän hengen aittarakennuksessa. Olimme varanneet privaatin saunavuoron. Perinteikkäässä rantasaunassa otin ehkä elämäni parhaimmat löylyt. Luonnonkivistä rakennettu kiuas naksui nurkassa ja ikkunoista tulviva ilta-aurinko häikäisi silmiä. Saunan jälkeen vilvoittelu pauhaavan Neitikosken äärellä, voiko olla parempaa.  💕

Virkistävien löylyjen jälkeen sytytimme nuotion ja nautimme grilliruokaa kesäillassa. Tulisijan puut räsähtelivät ja ilmassa tuoksui kesäilta. Katselin ympärillä humisevaa mäntymetsää mustikka- ja puolukkamättäineen, ja suussa maistuivat herkulliset retkieväät. Ihailin puiden takaa kimmeltävää koskea ja mietin, miten hyvä on viettää kesälomaa näin.

Muun reissuseurueen siirtyessä ruokalevolle, lähdin kiertämään pitkospuureittiä koskelle. Neitikoskella on leveä laudoista rakennettu polku, jota pitkin pääsee kevyesti kulkemaan niin lastenrattaiden kuin pyörätuolinkin kanssa. Ympärillä levittäytyy kangasmetsä, kosket kuohuineen ja pikkuruiset purot, jotka virtaavat leveän lankkupolun alla.                                                                 Reitillä tulee vastaa useita perhoskalastajia ja koskenlaskijoita. Ilta-aurinko tekee maisemasta maagisen, mutta sitäkin enemmän säväyksiä keho tuntui saavan kosken kuohuvasta äänimaisemasta.

Illalla ripustin kahden männyn väliin riipukeinun ja nautin viimeisistä toukokuisista ilta-auringon säteistä ja katsoin korkeuksiin kohovia ja huojuvia vahvoja mäntypuiden oksia kunnes uni alkoi painaa silmiä ja kömmin aitan kerrosängyn alapedille ja nukahdin.