Innostuin vanhoista Vuokon vaatteista jokunen vuosi sitten. Huomasin nopeasti, että moni muu oli tehnyt näin jo paaaaljon aikaisemmin. Ja sehän näkyy hinnoissa. 

Vuokon Marimekolle suunnittelema Iloinen takki -mekko taitaa edustaa ensikosketustani Vuokon vaatteisiin. Kuvassa näkyvä yksilö on siis peräisen 80-luvulta ja periytynyt nyt omalle tyttärelleni. Vanhoista materiaaleista jauhaminen on joskus vähän kyllästyttävää. Mutta pakko todeta, että tämän mekon puuvilla on kyllä jämäkkää! Nykyisin tuotannossa olevat Iloinen-mekot ovat aikamoista lirukangasta tähän verrattuna. Jos vielä joskus ostaisin Iloisen käytettynä, niin etsisin kyllä käsiini paksupuuvillaisen yksilön.

Omalla isoäidilläni oli aikoinaan tällainen samanlainen aikuisten koossa. Itse en ehkä osaisi vastaavaan enää näin aikuisiällä pukeutua (vähän liian kuvisope tai jotain for me). Omaa pikkumekkoa katsellessa on kuitenkin hauska miettiä, miltä olemme isoäidin kanssa näyttäneet mätsäävissä taskumekoissamme.

Isoäiti oli muutenkin Vuokon ystävä. Kuvan jättikokoinen kernikassi on kuulunut isoäidilleni, ja sittemmin isäni kautta kulkeutunut minulle. Olen siinä vuosivarrella säilönyt milloin mitäkin. Tällä hetkellä kassi kätkee sisällensä tyttären Duplo-kokoelman. 

Kuten sanottu, Vuokon second hand -pukineet ovat hinnoissaan. Omalle kohdalleni ei ole osunut kovinkaan montaa kohtuuhintaista (ja samalla hyväkuntoista) yksilöä. Kimonohenkinen puuvillatakki löytyi viime kesänä Torista. Takki myytiin yhdessä painonappisen puolihameen kanssa, joka odottaa vielä kaapissa lyhentämistä. Takkiin kuuluu myös vyö, jolla vyötärön saa kurottua esiin. Olen käyttänyt tätä itse asiassa raskausvaatteena. Nappiensa ansiosta paita palvelee todennäköisesti hyvin myös raskautta seuraavaa vaihetta, jolloin paidan yläosaa joutuu availemaan ahkerasti. Maksoin takista ja mekosta posteineen 13 euroa. Vastaaviin Vuokko-löytöihin törmäisi kernaasti useammin!