Vinttihaaveilua

Olen alkanut miettiä, että miten me aiomme oikein toteuttaa huonejärjestelyt sitten kun Sofia tarvitsee (haluaa) oman huoneen. Ehkä siihen menee vielä muutama vuosi, mutta jossain vaiheessa pikkukoululaisella alkaa olla läksyjä ym., jotka vaativat oman rauhan, jota pikkusisarukset eivät jatkuvasti ole rikkomassa. Ja minähän rakastan suunnitella ja haaveilla! Siinä on vaan se huono puoli, että kun saan jotain päähäni, ei se enää lähde sieltä pois.

Nythän tilanne on se, että meillä on makuuhuoneet alakerrassa, mutta niistä huoneista kumpikaan ei oikein sovellu koululaisen huoneeksi. Yläkerrassa on lasten leikkihuone, joka olisi omiaan koululaisen käyttöön, mutta mihin sitten laitettaisiin kaikki pienempien sisarusten lelut, joita kuitenkin tarvitaan yläkerrassa, koska siellähän me vietämme hereilläoloajan? 

Jo silloin viitisen vuotta sitten kun taloa kävimme katsomassa, ajattelin, että olisi ihana rempata joskus vintti asuintilaksi. Nyt tällä hetkellä siellä siis ei ole mitään. Tekisi mieli kömpiä sinne haaveilemaan ja ottamaan muutama kuva, mutta jätän reissun nyt masun kanssa välistä, sillä ainoa pääsy vintille on ulkoeteisestä lähtevät, kapeat ja hengenvaarallisen jyrkät portaat. Aiemmat asukkaat olivat rakentaneet vintille johtavat rappuset talon taakse, mutta me purimme ne terassin tieltä. Vintillä on nyt siis ulko-ovi, joka ei johda mihinkään!

 

PhotoGrid_1464441212539.jpg

Kuvat: Pinterest

 

Haaveissani siis on, että remppaisimme joskus vintin asuinkäyttöön! Huonekorkeus siellä on muistaakseni todella matala muualla kuin katon harjan korkeimmalla kohdalla, mutta minun mielestäni se vain tuo ihanaa tunnelmaa makuuhuoneisiin ainakin noissa kuvissa. Portaat pitäisi myös tehdä sisäkautta ja itse olen saanut pakkomielteen tuollaisista kevyistä kierreportaista. Mietin, että ne voisivat mennä vintille ruokailutilan ja keittiön tietämiltä.

 

PhotoGrid_1464440907945.jpg

Kuvat: Pinterest

 

Vintillä voisi olla ainakin minun ja Topin makuuhuone. Sitten täytyisi miettiä, että haluaako Sofia vielä siinä vaiheessa nukkua pikkusisarustensa kanssa samassa huoneessa vai ihan omassaan ja sen pohjalta sitten päättää, että mihin käyttöön vintin toinen huone ja alemman kerroksen leikkihuone tulisivat. Minun mielestäni vintille siis saisi ainakin kaksi huonetta mahtumaan, joten sitten meillä olisi kolme kunnollista makuuhuonetta ja alakerran tilat siihen päälle. Sitten joskus kun kaikki lapset vaativat omat huoneet, me Topin kanssa varmastikin joutuisimme palaamaan takaisin alakertaan!

Sellaisia haaveita minulla tällä kertaa! Talovanhuksemme on kyllä osoittautunut todella muuntautumiskykyiseksi tässä vuosien varrella. Se on taipunut meidän tarpeisiimme ja elämäntilanteisiimme ihan mahtavasti.

 

-R

Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. 🙂

 

Koti Sisustus DIY

Viikko laskettuun aikaan

PSX_20160527_223404.jpg

 

Tänään tuli viikkoja täyteen 39+0 ja oloni tuntuu paremmalta kuin pitkään aikaan! Onnistuneen ulkokäännöksen myötä vauva on pysytellyt oikein päin raivotarjonnassa ja se tuntuu hyvältä niin fyysisesti kuin henkisestikin! Ei ole enää kipuja ja ihanat pienet jalat tuntuvat jatkuvasti vatsan läpi vasemmalla kyljelläni sekä peppu tuossa kylkiluideni alapuolella. Aivan eri fiilis kun vertaa siihen perätilaan! Se oli todella epämiellyttävää ja kivuliasta.

Laskettuun aikaan on siis viikko, mutta itse tykkään ajatella, että vielä on maksimissaan kolme viikkoa matkaa jäljellä. Saattaa vaikuttaa pessimistiseltä ajattelutavalta, mutta itse ajattelen, että ole realisti. Sofia syntyi viikolla 42+0 ja Aleksanteri 40+4, joten en jaksa ajatella, että ennen laskettua aikaa ainakaan tulee mitään tapahtumaan. Kun ajattelee asian näin päin, eivät ne viimeiset viikot tunnu niin kamalan pitkiltä!

Tosiaan, koska vointini on näin hyvä, ei tässä edes ole mitään kiirettä synnytellä. Nautin viimeisistä viikoista, sillä nyt minusta vihdoin tuntuu, että enää ei tarvitse stressata mistään, sillä vauva on kasvanut normaalisti puuttavasta napaverisuonesta huolimatta ja on nyt tosiaan pysytellyt raivotarjonnassa.

Neuvolassakin oli tänään kaikki hyvin. Verenpaineet ja hemoglobiini olivat kuulemma loistavat, pissanäyte puhdas, vauva raivotarjonnassa, sykkeet hyvät ja painoakin minulle on tullut yhteensä siedettävät 11,7 kg. Nyt varmasti voin vain olla rauhallisin mielin, vaikka onneksi en kovin paljoa ole tässä stressaillutkaan! Totta kai asiat aina mietityttävät ja niistä tietyllä tapaa kantaa huolta, vaikka varsinaisesti ei stressaisikaan. Alitajunnassa ovat joka tapauksessa.

Sofia odottaa jo aivan malttamattomana, että pikkusisko syntyisi ja hän pääsisi hoitamaan vauvaa. Veikkaan, että Aleksanteri on jo luovuttanut uskonsa, että mitään vauvaa edes on syntymässä! Niin kauan siitä on jo puhuttu ja edelleen maha vain kasvaa kasvamistaan. Tänään viimeksi pikkupoika kysyi, että ”missä vauva on?” ja nosti paitani ylös. Siihen kaksivuotiaalla ei enää ollut muuta sanottavaa kuin, että ”tosi iso masu!”. Niinhän se on.

 

-R

Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. 🙂

 

 

Perhe Lasten tyyli Raskaus ja synnytys