Havahduin eilen illalla Facebookia selatessani, että apua, kuukauden päästä meillä voisi olla jo vauva. Ja vieläpä ihan normaaliviikoilla syntyneenä. Kaverini, jolla oli kuukautta meitä aiemmin laskettu aika, synnytti toissayönä. Laskettuun aikaan meillä on siis jäljellä enää puolitoista kuukautta. Se on vähän se!

Masussa taitaakin olla melkoiset massaviikot meneillään, sillä viime kontrollissa pari viikkoa sitten tyttö painoi arviolta 1 900 g ja syntyvän vauvan painoarvio oli noin 3 800 g. Arviohan on aina arvio ja meillä sitä on tosi vaikea arvioida kun istukan toiminnasta loppuun saakka ei valitettavasti ole mitään takeita sen puuttuvan napaverisuonen takia. Mutta silti, pari kiloa parissa kuukaudessa! Vau.

Toivon nyt kuitenkin, että vauva viihtyisi masussa sinne laskettuun aikaan saakka ja kasvaisi siihen asti normaalisti! Ja sen jälkeenkin tietenkin. Muutamaa päiväa ennen laskettua voisi syntyä, mutta ei mielellään kovin paljoa. Minä en vain tiedä olenko vielä ihan valmis kaikkeen mitä vauva-aika tuo tullessaan, joten toivottavasti minulla on tässä vielä hetki aikaa totutella! 😉

Toisaalta olen niin valmis saamaan oman kroppani takaisin ja syömään sekä juomaan taas ihan normaalisti. Toisaalta taas en tiedä olenko ihan vielä valmis heräilemään parin tunnin välein öisin tai päivisin menettämään ne pienet oman ajan rippeetkin, joita tällä hetkellä minulla on. Vauva kun ei välttämättä nuku päivälläkään! No, eiköhän täällä valmiita olla sitten kun sen aika on. 🙂

Vaikka laskettuun aikaan onkin enää se puolitoista kuukautta, heivasin tänään syöttötuolin komeron perukoille ja aion nauttia hetken aikaa syöttötuolittomasta ruokailutilasta. Aleksanteri on omasta mielestään jo niin iso poika, ettei tarvitse enää vauvatuolia. Hän itseasiassa luulee olevansa jo niin iso ettei tarvitse juniorituoliakaan vaan haluaa istua isojen tuolissa. Juuri niinkuin siukkukin! Laitoin juniorituolin kuitenkin pöydän päähän josko mielipide vielä siitä muuttuisi.

Aleksanterilla on ollut käytössä Peg-Pérego Prima Pappa Zero3 -syöttötuoli, jonka saa siis ihan makuuasentoon vastasyntyneelle vauvalle ja siitä se sitten kasvaa lapsen mukana. Eihän alle kolme-neljä kuista vauvaa siinä vielä syötetä, mutta jos kyseessä on tyytyväinen tapaus, voi hän oleskella siinä muun perheen ruokaillessa. Ja sitten soseajan koittaessa vauvaa on ihan mahtava syöttää tuolissa ruokapöydän ääressä säädettävän selkänojan ansiosta. Tuoli on ollut ihan huippu ja otetaan se ehdottomasti taas tytöllekin käyttöön. Mutta nyt päällinen meni pesukoneeseen ja tuoli taitettiin varastoon odottelemaan! 

-R

Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. 🙂