Okei, aloitetaan faktoilla. Rakennusmaata on tarjolla Suomessa ihan hirveästi. Myös kaava-alueilta löytyy paljon tontteja. Entä kun mikään niistä ei kelpaa?

Nämä olivat lähtökohdat meidän tontin metsästykselle. Speksit tontille olivat rakentamisesta haaveilun ihan alkuaikoina aivan utopistiset tyyliin ”1000m2, tasamaatontti, hiekkapohja, 15min keskustaan”. Pian huomattiin, että aika paljon saadaan karsia, sillä vapailla markkinoilla on tarjolla lähinnä ”500m2, surkea pohja ja 40+ min keskustaan”-tontteja. Lopulta päädyttiin spekseihin joista ei tingitä; vähintään 500m2, rakennusoikeus >120m2, raiteiden lähellä ja kehä kolmosen sisäpuolella – ja vielä mielellään budjetissa. Näin jälkikäteen ajateltaessa nämäkin speksit olivat vielä liian laveat, sillä tonttia ei vaan meinannut löytyä. Noin vuosi tonttia etsittiin tositarkoituksella, mietittiin jopa ison tontin ostamista ja sen jakamista. Näitä käytiin katsomassa muutamaa mutta ei sitten kuitenkaan lähdetty etenemään yhteisrakentamisajatuksella.

Sitten eräänä päivänä oikotielle oli tullut tontti Tapanilasta, joka vaikutti ihan hyvältä. Lähdimme katsomaan tonttia ja kun käännyimme Tapanilan hiekkateille, alkoi kyyneleet virrata H:n poskilla, kun oli niin ihanaa. Siellä sitten kuljeskeltiin ja haisteltiin kukkivia tuomia ja syreenejä, aika idyllistä. Tänne kun tuli niin aika tuntui hieman hidastuvan, jos ei tietäisi niin voisi olla missä tahansa junaradan varrella Keski-Suomessa. Tontti itsessään oli vähintäänkin haastava. Kaava määritti talon paikan keskelle 600m2 tonttia, ei hyvä, sillä pihaa ei jäisi mihinkään. Lisäksi maapohjatutkimus enteili savea, ja se yhdistettynä maastonmuotoihin tarkoitti kellaria, autotallia ja isoa kaivuu-urakkaa. Rakentamisnoviiseina tämä tuntui hieman haastavalta ja aikamme emmittyämme tontti myytiin muille. Hyvä näin, sillä maanrakentamiseen paremmin perehdyttyämme tontti oli todella kallis perustusolosuhteisiin nähden. Hyvää oli kuitenkin se että olimme vihdoin löytäneet alueen jonne haluaisimme todella rakentaa.

Tästä alkoi vimmattu tutkiminen sillä kumpikaan meistä ei tätä ennen ollut edes käynyt kaupunginosassa. Alue on siis erityisen viihtyisä entinen huvila-alue koillis-Helsingissä. Alueessa on jotain romanttista, ehkä se on runsaat puutarhat, hiekkatiet ja kylämäisyys tai sitten vanhojen talojen viehätys. Mikä parasta, alue on junaradan varressa, joten työmatkat ja yhteys keskustaan säilyivät hyvänä. Nyt piti vain keksiä miten täyteen rakennetulta alueelta taiotaan tontti?

Nopeasti tässä metsästyksessä kävi ilmi että parhaat tontit eivät koskaan tule myyntiin julkisesti. Näin ollen annoimme printterin laulaa ja jakelimme suurimpien tonttien postilaatikkoihin ostetaan ostetaan-lappusia joihin olimme liittäneet edustavimmat ja hurmaavimmat kuvamme & tietomme. Kukaan tuskin haluaa epämielyttävänoloisia naapureita. Joitain viikkoja lappusten jakamisten jälkeen saimme soiton, että yhdestä kiinteistöstä on tulossa määräala myyntiin. Ajoimme suoraan puhelun jälkeen katsomaan tätä kaunotarta; yli 500m2, koskematon tontti, junarata kävelymatkan päässä ja kivasti suorakaiteen muotoinen (eikä mikään kirveenvarsi). Ilmoitimme nopeasti että kyllä kiinnostaa, haluamme ostaa tämän. Myyjällä oli kuitenkin kiinteistönvälittäjä välissä ja ehkä hän ei aivan ymmärtänyt meidän palavaa halua ostaa tontti än-yy-tee-NYT, vaan hän neuvoi odottamaan että myyjä on valmis myymään. Ja kuten parhaissa tarinoissa käy, myös meidän tontti-seikkailu sai draamankaareen kuuluvan käänteen.

Olimme lähdössä ulkomaanmatkalle ja sinä aamuna H:n puhelin pärähti oikotien hakuvahdin merkiksi. Meidän tontti oli julkisessa myynnissä, mitä h*lvettiä #!%*^? No ei muuta kuin lentokoneeseen ja koko matka spekuloitiin hotellille että ”onko se jo mennyt ja mitä me nyt tehdään”. Onneksi olimme tutustuneet tonttiin hyvin sillä pystyimme jättämään tarjouksen ilman ehtoja ja lyhyellä voimassaoloajalla. Idea oli että tarjotaan niin hyvin ettei myyjä voi kieltäytyä. Ja kuinka ollakaan pienen säätämisen jälkeen saimme mailin ”Onneksi olkoon, tontti on teidän”.

Tästä tarinasta voi vetää muutamia meitä auttaneita ohjeita muille omasta tontista haaveileville;

• Määrittele tarkasti millaisen palan maata haluat ja mistä (muuten etsintä on liian laveaa ja et löydä mitään)
• Varmista rahoitus, että oikean osuessa kohdalleen voit toimia
• Mene minne muut eivät mene, eli näe vaivaa tontin eteen. Kiusaa muita lappusilla tai kontaktoimalla suoraan.
• Tee päätös nopeasti oikean tontin osuessa kohdalle ja tarjoa aggressiivisesti

Näin hyvän tontin löytäminen saattaa onnistua. On tietysti alueita, joista tontteja on vieläkin vaikeampi löytää mutta näin pääsee ainakin alkuun.

Unelmat on tehty toteutettaviksi, lopulta kyllä onnistaa.

H & J

Miten tähän oikein päädyttiin? Pari vuotta sitten kumpikaan meistä, ei H eikä J, pystynyt kuvittelemaan rakentamista todellisena vaihtoehtona. ”Onnea vaan rakentamiseen” naureskelivat tutut. ”Toivottavasti avioliitto kestää” epäilivät toiset. Ainoa todellinen tuki tuli H:n isältä, vanhalta rakennusmestarilta. Hänen mukaansa unelmat on tehty toteutettaviksi; no tässä sitä nyt mennään.

Kaikki lähti varmaan haaveesta saada oma piha. Paikka jossa puuhailla, penkoa kukkapenkkejä ja grillata. Aika kolmekymppistä.  Todellinen syy oli varmaan että me kummatkin ollaan laiskoja ja kaivattiin koiralle pihaa, jossa hän voisi toteuttaa itseään. Katsotaan miten kalliiksi jo kilohinnaltaan kultaa lähentelevä koiran piha tulee, huhhuh.

Eli jos ei vielä käynyt selväksi niin me rakennetaan unelmiemme kotia. Tontti on hankittu työllä ja tuskalla ja nyt haetaan viimeisiä suunnittelijoita projektiin ja toivotaan, että rakennuslupa heltiää nopeasti. Toiveissa on, että jotain konkreettista tapahtuu syksyllä 2020, mutta mistä sitä tietää? Olkoot virkailijat suosiollisia!

Tässä blogissa tulemme kertomaan rakentamisen vaiheista ja dokumentoimaan mitä yksilöllisen omakotitalon rakentaminen todella vaatii. Toivottavasti tämä blogi myös inspiroi muita tavoittelemaan omia unelmiaan.

Unelmat on tehty toteutettaviksi – tästä lähtee!

H & J