Olen aikas ylpeä itsestäni. Kerroinkin aiemmissa postauksissa, kuinka yritän hellittää otetta ja nauttia elämästä ilman kuuriluontaista elämää. Halusin pyrkiä tasapainoon ja stressittömyyteen. Minusta vähän tuntuu, että olen löytänyt hyvän suunnan jatkaa. Olen pyrkinyt olemaan stressaamatta asioista, joihin en voi vaikuttaa ja toisaalta tekemään asioita eteenpäin, jos vain pystyn vaikuttamaan. En ole onnistunut lisäämään liikuntaa paljoakaan, mutta olen käynyt urheilemassa ja löytänyt pieniä pilkahduksia siitä lapseniloisesta liikkumisesta. Olen käynyt retkiluistelemassa ilman pienintäkään ajatusta liikunnan hyödyistä tai kaloreista, vaan ihan vain liikkumisen ilosta. Laitoin podcastin kuulokkeisiin ja vain luistelin, aivan niin pitkään kuin siltä tuntui. Samoin olen käynyt kuntonyrkkeilemässä ja ai että, se laji vei minun sydämmeni! Harmi, etten pysty käymään siellä useammin, mutta sitä tuntia odottaa aina innolla. Muuten liikunta on pysynyt suhteellisen samana, mutta täytyy myöntää, ettei tällä hetkellä kerkeisikään liikkua enempää. Arkiliikuntaa kävellen tulee päivässä jo lähes 10 kilometriä.

Ruuan ja herkkujen suhteen olen myös onnistunut parantamaan. En ole edelleenkään ottanut mitään tavoitetta, paitsi monipuolisempi ruokavalio ja uusien ruokien testailu. Olen pystynyt kokeilemaan lisää kasvisruokia ja löytänyt niistä uusia mahdollisuuksia arkiruokailuun. Samoin olen antanut herkuttelulle vapaat kädet ja hupsis, herkkuja ei enää teekään niin paljoa mieli.

Olen siis löytänyt lisää liikunnan tuomaa iloa ja nauttinut suklaasta, jos siltä on tuntunut. Kropassa muutos on myös hiukan näkynyt, sillä kiloja on tippunut reilu 5 kiloa. Muutos on tapahtunut muutamassa kuukaudessa ja paino on pysytellyt ensimmäisten nestekilojen tiputtua nyt samassa pidempään. Olen siis ylpeä itsestäni. Kilot eivät ole tavoitteeni, mutta aina plussaa (varsinkin, kun ne eivät ole lähteneet millään kitukuurilla vaan ”elämäntavalla”).

Kuinka muiden kevät on alkanut? Mistä sinä olet ylpeä itsessäsi? 

Aurinkoista kevään alkua!