Kuunteletko sydäntäsi?
Tätä vuotta on enää muutama hassu päivä jäljellä ja sen kunniaksi paljastan yhden erikoisen harrastukseni, josta en oikeastaan ole koskaan täällä blogin puolella kirjoitellut. Meikäläisen dirty little secret, josta vain parhaimmat ystäväni tietävät: tarot. Luennat ovat tyttöjen illoissa hauska viihdenumero ja joskus korteista on ihan apuakin. Ainakin itselleni, kun elämässä on tullut vastaan kinkkisiä risteyksiä.
Uskon vahvasti siihen, että vedämme puoleemme sitä mitä sisäinen äänemme sanoo. Joskus emme kuitenkaan osaa hiljentää hälinää tai tulkita sitä, mitä todella haluamme. Silloin kortit ovat olleet apuna ja toimineet tienviittoina.
Päätöksenteko ei kuitenkaan ole aina helppoa, eikä kaikkiin kysymyksiin voi kysyä korteilta apua. Tietenkään. Mutta silti, ne isoimmat päätökset elämässä on tehtävä kuunnellen sydäntä. Silloin harvemmin kadumme mitään päätöstämme. Ja vaikka asiat eivät mene kuin olimme kuvitellut, niin sillä hetkellä olimme sentään täysin rehellisiä itsellemme. Silloin harvemmin jäämme jaarittelemaan ”mitä jos?” –kysymyksellä.
Sydän tietää mitä tarvitsemme, eikä sitä voi aina ymmärtää. Entisenä perfektionistina opettelen edelleen antamaan itselleni anteeksi siitä, etten ole sellainen kuin toivoisin olevani. Hälinän, etenkin sen oman pään sisäisen melun hiljentäminen tässä maailmassa on haastavaa. Oman sisäisen äänen tunnistaminen on kuin opettelisi uuden kielen, eikä mikään ei ole vapauttavampaa kuin se, että osaa kuunnella ja kunnioittaa itseään.
Oli sitten tarot-kortit tai ei, täytyy muistaa, että ohjat ovat aina omissa käsissämme ja omaa intuitiotaan kannattaa hyödyntää. Tulevana vuonna lupaan toimia yhä rohkeammin sydämeni äänen mukaan ja rakastaa enemmän.
Kuva: Julia Toivola
Lue myös:
Mitä sitten, kun on löytänyt oman juttunsa?
Täydellinen lopputulos?