Matkalla joogaopettajaksi (osa 3)

Huh! Jälleen upea viikko takana täällä Balilla. Nyt ollaan puolessa välissä joogaopettajakoulutusta ja tämä toinen viikko oli haastavampi kuin osasin kuvitella.

Meitä varoitettiin etukäteen, että edessä on koulutuksen ”väsynein viikko” – voi pojat, enpä ois uskonut, että se olisi ollut näin paha. Perjantain aamutunnin jälkeen nukahdin shavasanaan (loppurentoutukseen). 😀

Kuten kaikessa, haastavimpina aikoina tulee merkittävimmät kehitysaskeleet. Huomaan olevani niiiin paljon vahvempi, kuin esimerkiksi ekana päivänä. Olen tällä viikolla ylittänyt itseni suunnilleen 6219 kertaa ja päivä päivältä olen tyytyväisempi, että valitsin juuri tämän koulutuksen.

Mainitsin edellisessä postauksessa opettajistamme ja tällä viikolla päästiin paneutumaan heidän kanssaan vielä syvemmin anatomiaan, joogafilosofiaan, hathaan, tantraan, chakroihin, hormoneihin ja pranayama-hengityksiin. Lisäksi pääsimme myös opiskelemaan kipua ja kärsimystä – hauskaa, että juuri tällä viikolla, eli haastavimmalla viikolla.

Teoriatuntien lisäksi meitä on venytetty äärimmäisyyksiin (sekä henkisesti että fyysisesti) eri joogatunneilla ja workshopeilla.

Olen päässyt sellaisiin asentoihin, joihin en olisi uskonut pääseväni. Ainakaan näin nopeasti. Oikealla mielenlaadulla ja hengityksellä on merkitystä. Kehomme pystyy yllättäviin asioihin, jos vain taistelemme väsymyksen ja negatiivisten ajatusten läpi.

Viimeisen viikon aikana on noussut mitä ihmeellisempiä tunteita ja ajatuksia pintaan. Olen miettinyt paljon energiatasapainoani, sillä kehoni oikea puoli jatkuvasti oireilee ja täällä ollessa selvisi, että hengitän vain 70% oikealla keuhkolla verrattuna vasempaan. Lisäksi paljon ajatuksia ”omasta tarkoituksestani” on noussut pintaan. Olen äärimmäisen tyytyväinen siihen mitä teen ja missä olen tällä hetkellä, mutta täällä on vahvistunut ajatuksia jostain suuremmasta. Ehkä uskallan puhua niistä, jahka olen työstänyt ajatuksia ensin itsekseni. 😀

Kehomme varastoi yllättävän paljon tukahdettuja asioita sisällään ja intensiivinen harjoittelu on alkanut vapauttamaan alitajuisia lukkoja. Moni, joka harjoittaa joogaa varmasti osaa samaistua vapautuneeseen tunteeseen ylitsepääsemättömien harjoitusten jälkeen. Eikä vapautunut olo välttämättä tarkoita hyvää oloa. Ehkä enemmänkin hämmentynyttä fiilistä.

Tässä sitä nyt ollaan ja prosessoidaan kaikkea, mitä tulee ulos. Matkaa helpottanee se, että olen varsin hengellinen tyyppi ja osasin odottaa tätä. Oikeastaan jännitin, että koska ja miten energiakanavat alkavat avautua. Moni täällä kuulee ensimmäistä kertaa chakroista ja energioista, joten heidän matkansa on varmasti huomattavasti hämmentävämpää. Voin jo nyt lämpimästi suositella joogaopettajakoulutusta kaikille, jotka harjoittavat joogaa – ihan jo oman harjoituksen syventämistä varten.

Jännittää kyllä, millainen Kriselda 2.0 täältä kotiutuu.

P.S. Ensi postauksissa vähän kevyempiä juttuja täältä Balilta! Promise! 😀

Lue myös:
Matkalla joogaopettajaksi (osa 1)
Matkalla joogaopettajaksi (osa 2)