Tien päällä aivot saavat ennätysmäärä virikkeitä, kun saa etäisyyttä omaan arkeen. Tällöin tulee tehtyä oivalluksia, ja tulee muistutuksia niistä elämän merkityksellisistä asioista:

1. Välillä täytyy vain antaa mennä, vaikka on haastavaa tyytyä, kun haluaa vain parasta. Täydellisyyden tavoittelu hidastaa matkaamme, mikäli aina jäämme odottamaan sitä ”täydellistä x” – mitä ikinä. Vähän sama kuin ajaisi autoa painaen sekä jarrua että kaasua samaan aikaan. 

2. Ystävällisyys ei maksa mitään. Amerikkalainen positiivisuus ja ystävällisyys voi tuntua meille kyynisille feikiltä, mutta pääsin useaan otteeseen todistamaan, että tämä käyttäytyminen on täysin aitoa. Ei voi muuta kuin ihailla ja ottaa mallia.

3. Vertailu ei kehitä, eikä missään nimessä paranna elämänlaatua. Aina tulee olemaan joku parempi, kauniimpi, nuorempi ja rikkaampi. Mikäli jatkuvasti vertailemme itseämme muihin ja siihen mitä muilla on, saatamme elää hyvinkin katkeraa elämää. Poikkeus säännössä: vertailukohteena kannattaa käyttää ainoastaan itseään, kun haluaa kehittyä.

4. Asioilla on todellakin tapana järjestyä. Kun pääsee ottamaan happea, vastustuksemme kaikkea haluamaamme kohtaan vähenee ja asiat alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Ihan itsestään. Kun pohjatyö on tehty, voimme nauttia matkasta. Tai ainakin yrittää.

P.S. Tammikuussa alkaa uudet haasteet, nimittäin sain niinkin jännittäviä uutisia, että pääsin kouluun! Seitsemän vuoden jälkeen pääsen aloittamaan korkeakouluopinnot. Wuhuu!

Aurinkolasit: Kate SpadeMekko: ZARA