Matkalla joogaopettajaksi (osa 1)
Vihdoin uskallan tästä julkisesti puhua, nimittäin ihan muutaman viikon päästä lähden Balille kouluttautumaan viralliseksi joogaohjaajaksi!
En voi sanoin kuvailla tätä täydentymisen tunnetta, koska se on ollut haavelistalla vuosia. Minut hyvin tuntevat ovat jo tylsistymiseen asti kuunnelleet mun “ehkä tänä vuonna” -jaaritteluja. Aina on ollut jotain muuta meneillään elämässä tai olen ollut sellaisessa työpaikassa, että kuukaudeksi lähteminen on tuntunut mahdottomalta ja rehellisesti sanottuna on se myös ollut kiinni rahasta. Nyt olen säästänyt tätä varten ja tällä hetkellä on hyvä, ellei täydellinen aika lähteä.
Olette ehkä kuulleet seitsemän vuoden sykleistä? Tänä vuonna on seitsemäs joogavuoteni, joten nyt on korkea aika kehittää itseäni tällä saralla seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi.
Koska olen ehtinyt miettimään tätä monta vuotta, niin mulla on ollut aika selkeät toiveet koulutuksen suhteen; saisi olla kuukauden mittainen intensiivinen koulutus, johon sisältyy ainakin viisi eri joogalajia. Lisäksi mulle on tärkeää, että koulutukseen sisältyy ayurvedinen ja raskaana olevien naisten opettamisen osuus. Anatomia kuuluu jokatapauksessa kaikkiin koulutuksiin (tai ainakin pitäisi), joten tässä halusin ehdottomasti, että opettajana on oikea fyssari.
Onneksi tänä päivänä on trendikästä kouluttautua joogaopettajaksi (ja opettajien opettajaksi), mikä tarkoittaa sitä, että koulutustarjonta on aivan eri luokkaa, kuin vaikka viisi vuotta sitten. Vaihtoehtoja on niin paljon, että voi tulla ähky valitsemisen suhteen. Monet menevät sinne, missä oma joogaopettajansa opettajaa, mutta halusin sellaiselle kurssille, jossa on mahdollisimman monta ja erilaista kouluttajaa, eikä kaikkien missään nimessä kuulu olla joogaopettajia, vaan joukossa saisi olla oman alansa (oli se sitten fyssari tai ravitsemuksen) asiantuntijoita.
Omasta kokemuksestani opetuksesta saa eniten irti, kun pääsee oppimaan mahdollisimman moniulotteisesti. Opettajinani tulee olemaan (mahtavia) tyyppejä (Internetin mukaan) ympäri maailmaa, joten luvassa on varmasti hyvin antoisa koulutus. En. Malta. Odottaa.
Jotta kaikki ei olisi pelkkää ihanaa jeejee, samalla myös pelottaa ihan saakelisti! Lähden reissuun yksin – yksinolo ei sinänsä pelota, mutta saan huonekavereiksi kaksi tuntematonta kurssilaistani. En tiedä, mikä error mun aivoissa tapahtui, kun olisi ollut myös mahdollisuus olla yksin omassa ylhäisyydessään. Kämppishomma jännittää aivan tajuttomasti, koska kaipaan vahvasti omaa aikaa ja tilaa. En tiedä miten selviän siitä, että olen 24/7 (kirjaimellisesti) muiden ihmisten ympäröimänä.
Pelottaa myös se, että mitä jos en fyysisesti jaksa niin rankkaa kuukautta? Luvassa on päivittäin 12h opetusta, kuutena päivänä viikossa. Vapaapäiville on suunniteltu mm. surffiopetusta. Mitä, jos en ehdi palautumaan päivistä? Tai, mitä jos en opi kaikkea ajallaan ja reputan viimeisen kokeen? Mielessä on myös käynyt se, että kun elää kuukauden Bali- ja joogakuplassa, niin mitä jos en halua enää tulla takaisin kotiin? 😀
Peloista huolimatta on sellainen fiilis, että edessä on elämää mullistava kuukausi ja varmasti opettavainen. Otan tämän kuukauden lyhyenä armeijana itselleni. Ja jos tästä selviän, niin selviän mistä vaan 😀
Lue myös:
Kaikki työpaikkani
Stressihierontaa ja iltapäiväteetä