Tänä syksynä vihdoin koitti hetki, kun pääsin yhden inspiroivimman joogaopettajani koulutukseen. Kyseessä oli Happy Jack Yogan 100-tuntinen jatkokoulutus nimeltään ”Self Expression Immersion”.

Balin jälkeen otin yhdeksi tämän vuoden tavoitteeksi sen, että löydän oman ääneni (joogaopettajana) ja opettelen puhumaan omaa totuuttani.
Ilmaisen itseäni äärimmäisen huonosti. Sanon asioita, joita en tarkoita ja mietin usein jälkikäteen, että miks mä sanoin noin.
Puhumattakaan esiintymisestä tai ihmisten edessä puhumisesta! Nope. Not my cup of tea.

Koulutus ei olisi voinut sattua parempaan aikaan ja Happy Jack oli ensimmäinen ihminen, joka aikoinaan innoitti opiskelemaan opettajaksi. Hän, jos joku on inspiroinut ihmisiä tekemään suuria elämänmuutoksia. Esimerkkinä ystäväni Saga, joka Jackin koulutuksen jälkeen uskalsi jättää päivätyönsä ja perustaa oman joogastudion. Nyt tyyppi avasi jo neljännen studionsa.

En oikein osannut odottaa mitään koulutukselta. Omaan tuttuun tapaani, en edes lukenut kurssin sisältöä, koska pelkkä kurssin nimi riitti minulle mainoslauseeksi. Ja toki se, että luotan Jackin ammattitaitoon. Vähän myös kiinnosti nähdä, mitä Jack on oppinut mentoriltaan Tony Robbinsilta.

Kurssilla yksinkertaisesti opeteltiin puhumaan. Siinä sai taas olla melkoisesti oman mukavuusalueen ulkopuolella, kun pidimme kaksi kertaa päivässä puhe-workshopeja.
Hengitys, meditaatio ja jooga -harjoitusten lisäksi teimme lukuisia itseilmaisuharjoituksia ja Happy Jackin metodeihin perustuvia harjoituksia.
Sanotaan, ettei ensimmäistä unohda koskaan, eli ensimmäistä puheharjoitusta. Meidän piti pitää puhe itsestämme, jossa kerromme kolme asiaa, jota rakastamme itsessämme.
Tämä, jos mikä oli äärimmäisen epämukavaa. Itsensä kehuminen ei ole kovin luontaista kenellekään suomalaiselle, saati sitten yleisön edessä.

Pidin lisäksi viiden päivän ajan detoxin ja some-tauon, mikä puhdisti mielen (ja suolen :D). Menimme päivittäin klo 21 nukkumaan, mikä teki ihmeitä meikäläisen unirytmille. On aivan ihanaa olla puhki tuohon aikaan illasta ja herätä aamulla aikaisin, kun kaikki vielä nukkuu.
Asetin kurssilla itselleni yhdeksi tavoitteeksi kokeilla 5 am clubia ja nyt on kokeilua takana melkein kuukausi.

En ole varmaan koskaan tanssinut, laulanut ja nauranut niin paljon joogan parissa kuin tuona viikonloppuna. Tuli siellä myös itkettyä, sekä oman että muiden puolesta. Kurssin loppua kohden aloin ymmärtämään enemmän puheiden rakentamisesta ja tarinankerronnasta. Myönnyin myös sille, että omakohtaiset tarinat ovat niitä voimakkaimpia, joita pitää ehdottomasti jakaa. Kun omalla tarinallaan pystyy koskettaa muita, niin sillä pystyy myös muuttamaan maailmaa.

Erityisesti joogaopettajana, mutta sama kaava pätee kirjoittamisessa ja bloggaamisessa. Olen tämän syksyn ollut äärimmäisen inspiroitunut ja haluan kehittää itseäni johonkin uuteen suuntaan. Syksy on minulle uudistumisen aikaa. Ehkäpä äänenkäyttö voisi liittyä uuteen minään?
En missään nimessä väitä, että osaisin nyt puhua ihmisten edessä, mutta ainakin sain kurssilta valtavasti itsevarmuutta ja työkaluja jatkaa harjoittelemista. Haluan vielä jonain päivänä puhua sujuvasti suuren yleisön edessä takeltelematta tai sanomatta mitään, mitä en tarkoita. Tai edes yrittää seistä yleisön edessä ilman, että kämmenet hikoaa tai ääni vapisee musertavasta pelosta.

Mitä kikkoja teillä on yleisön edessä puhumiselle?

Kuvat: Julia Toivola