Jos jossain asiassa tarvitaan meillä kiristystä, uhkailua ja lahjontaa niin tässä. Siihen saa kulumaan aikaa aivan tolkuttomasti päivästä. Se vaatii suunnittelua ja valmistelua, mutta kiitosta siitä ei saa. Se kiristää kaikkia ja välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa vaan olla. Siihen on saatu, ja kokeiltu, vaikka mitä vinkkejä ilman kovin pitkäkestoista tulosta.

Sen onnistuminen riippuu tähtien asennosta, kuun kierrosta, kiinalaisesta kalenterista, yksisarvisten kiima-ajasta ja keijupölyn määrästä.

Syöminen, lasten ruokailu 

Asia minkä pitäisi olla kivaa yhdessä oloa, perusarkea ja elinehto tuntuu meillä (ainakin suurimman osan ajasta) olevan kaikkea muuta.

Varsinkin isompi tyttömme on aina ollut huono syömään, pieniruokainen, ennakkoluuloinen, jopa nirso. Olen todistanut hänen eläneen aamusta iltapalaan saakka yhden Marie-keksin voimin. Hän luultavammin saa ilmasta jotain sellaista mitä itse en sillä koen kyllä päivän aikana tarvetta syödä!

Kun hän oli aloittelemassa kiinteiden syömistä sormiruokailu alkoi tulla paremmin tietoisuuteen ja tuntui olevan sen vauvavuoden hitti. Innostuin tästä itsekin valtavasti ja hankin ideoita ja tietoa ahnaasti mm. Simppelistä sormiruokailusta( http://simppelisormiruokakeittio.com/sormiruoka)

Valmistin vaikka minkälaisia ruokia vauvalle mutta mikään niistä ei innostanut. Esikoiselle kelpasi lähinnä valmiit purkkiruuat ja nekin niin, että kun hän oli 6kk hän söi 4-5 kuukautisille tarkoitettuja, 8kk ikäisenä 6 kuukautisten ruokia, vuoden ikäisenä 8 kuukautisten purkkeja. Purkkiruokien palat aiheuttivat selvästi ongelmia mikä oli hassua koska kuitenkin rinnalla sai edelleen sormiruokaillen isojakin paloja.

Puhuin näistä syömisen ongelmista myös neuvolassa mutta en kokenut saavani sieltä mitään, tai no; ”syöhän hän jotain” ja ”ihan omalla käyrällään kasvaa” eivät varsinaisesti tuoneet asiaan mitään uusia ideoita.

Esikoisen kasvamisen myötä hänen kanssaan on kokeiltu varmasti kaikkea mitä mieleen on tullut, hyviä ja huonoja ideoita. On tarjottu monipuolisesti ja rohkaistu, on lahjottu ja jopa kiristetty. Millään vaan ei ole ollut pidemmän päälle vaikutusta. Tänä päivänä hän syö ihan tavallista ruokaa, suurimmasta osasta ruuista hän ei pidä ja niiden kanssa ruokailut ovat edelleen hermoja raastavia. Uusia asioita hän nykyään jo maistaa mutta valtavien ennakkoluulojen saattelemana. Sen kanssa itse olen jo sinut, että annokset ovat erittäin pieniä. Tyttö on siro ja ikäisekseen pienikokoinen joten eipä sinne mitään rekkajätkän satsia mahtuisikaan! Ja koska energiaa (todellakin!) riittää niin olen tullut tulokseen, että saa riittävästi ruokaa.

Kuopuksemme kanssa ajattelin ettei salama iske kahdesti samaan paikkaan. Tästä en vielä osaa varmaksi sanoa, viikko sitten olisin ollut ehkä sitä mieltä, että jaaha, taas mennään, mutta nyt hän onkin vetänyt ruokaa sellaisella innolla, että en ole voinut kuin ihastella. Hän ei ole se lapsi joka on suu auki ruualle kuin ruualle mutta hän syö. Hän syö paremmin kun saa tehdä sen itse. Syötettynä pienet kädet tarvitsevat oheistoimintaa; kirjan, lelun tai näperrettävää. Hänen kanssaan aika näyttää miten ruoka lopulta maistuu, tai sitten se vaan on kiinni tuulen suunnasta. Mene ja tiedä. Neljän vuoden äitiys on saanut ehkä äidinkin vähän relaamaan. Ainakin välillä…

Uskollinen ystävä, joka paikassa nykyään mukana; hoitolaukku.

Ensimmäisen lapsen kanssa en moista hankkinut, meneehän ne tavarat nyt missä tahansa repussa tai kassissa! Menikin joo, mutta äärettömän epäkäytännöllisesti ja yhteen isoon tilaan kasattu sisältö oli aina sikinsokin ja myllättynä kun jotain piti etsiä.

Toisen kohdallakaan en moista hankkinut valmiiksi, mutta hyvin pian alkoi valkenemaan, että kaksi lasta=järjetön määrä tavaraa!

Tilasinkin yhden, mutta sen postissa saapumista odotellessa kävi kylässä eräs ystäväni ja ihastuin aivan totaalisesti hänen laukkuunsa. Päätin, että sellainen on saatava! No, eihän niitä samoja löytynyt mistään, muutamaa vuotta vanhaa mallia. Olin jo heittänyt toivoni kun tämä ystävä kyseli lapselleen talvihaalaria. Meillä sattuikin olemaan jemmassa oikean kokoinen ja lupasin sen hänelle. Maksuksi hän ehdottikin, että antaisi hoitolaukkunsa vaihdossa haalarista! Voi sitä riemua! Pääsin itselle turhasta tavarasta eroon ja sain tilalle jotain mieleistä ja etenkin tarpeellista.

Millainen tämä meidän luottopakki sitten on? Se on Babymel Millie -laukku. Konjakin värinen nahka ja raidat iskivät omaan makuuni vahvasti.

Tykkään tässä laukussa (ulkonäön lisäksi) siitä, että se vetää sisäänsä tavaraa pienen henkilöauton verran! Taskuja on sekä sisä- että ulkopuolella, mutta myös isoa yhtenäistä tilaa löytyy. Tavarat saa asettumaan laukkuun järkevästi ja sieltä löytää helposti tarvitsemansa.

Mitä meidän laukku sitten sisältää aina? Sieltä löytyy tietysti vaippoja sekä rullalle käärittävä hoitoalusta. Tämä alusta itselle uusi tuttavuus vasta toisen lapsen myötä! Mutta tämmöiselle julkisia vessoja ja vaihtoalustoja kammoksuvalle aivan loistava! Loistava tuo alusta on myös kyläillessä. Kovin moni ei varmasti arvosta vaipan vaihtoa sohvalla tai matolla pissavahingon pelossa, mutta tuo alusta ratkaisee myös tämän ongelman. Vaipan vaihtoon liittyen löytyy myös toki pari harsoa, jos isomman asian myötä tarvitsee ihan vesipesua. Mukana kulkee myös aina jokunen hedelmäpussi, sellaiseen käytetty vaippa on kätevä pussittaa eikä toisen kodin roskikseen tule pahoja hajuhaittoja jos pussi ei heti olekaan menossa ulkoroskikseen.

Vaikka isompi tyttömme on jo neljä niin kuljetan silti heille molemmille mukana vaihtovaatteita; housut, paita, sukat ja pikkarit. Vahinkoja voi silti sattua ja molemmat lapsemme myös inhoavat kastuneita tai sotkeutuneita vaatteita. Vaihtovaatteet kulkevat kassissa hedelmäpusseissa; vaikka laukkuun hajoaisi smoothiepussi, vaatteet säilyisivät puhtaana sekä siksi, että on pussiin on vaihdossa helppo vipata likaantuneet vaatteet.

Laukusta löytyy myös kosteuspyyhkeitä (syömiseen, vaipanvaihtoon, you name it), nenäliinoja käsidesiä sekä desinfioivia kosteuspyyhkeitä käsille. Pyyhin usein käsidesillä esim sen kohdan pöydästä missä lapset ruokailevat sekä syöttötuolia. Varsinkin reissata olen huomannut kuinka tahmaisia ja likaisia huoltoasemien syöttätuolit ovat.

Mukana matkustaa aina myös välipalaa kaikille; myslipatukkaa, smoothie, hedelmäpatukkaa, naksuja… jotain sellaista mikä säilyy hyvin ja on helposti annettavissa jos ruokailu venyy ja nälkä iskee. Tottakai myös xylitolpastillit. Ja sitten meillä on pienoislääkekaappi: särkylääkettä (äidille), laastaria, vanulappuja, allergialääkettä, närästyslääkettä (isille), terveyssiteitä yms mitä nyt äkkiä voi joskus tarvita, esim varatutti. Myös muutaman lelun olen kassiin nakannut, niillekin tuntuu tarvetta välillä olevan.

Pienemmän ruokailua varten mukana kulkee aina ruokalappu, pari muovilusikkaa, pillimuki, imukuppilautanen ja smoothiepussiin imukorkki. Näitä harvasta ruokapaikasta löytyy mutta helpottavat syömistä valtavasti joten parempi varautua itse.

Siinäpä perussisältö. Yleensä mukaan lähtee myös pienemmälle ruoka, kesäaikaan hatut ja aurinkolasit sekä aurinkorasva sekä vähintään yksi vesipullo. Sekä tietysti rahapussi ja avaimet sekä puhelin.

Mitä sun laukussa kulkee? Mitä ilman et selviäisi lasten kanssa? Onko joku ihan ehdoton luottotuote?