Niin, aamulla oltiin lähdetty tyttöjen kanssa vähän kiireellä ja kotona kaikki jäi peruskaaoksen valtaan; tiskit pöydille ja aamun lelut just siihen mihin leikki loppui.

Meillä oli aivan ihana päivä kaupungilla ystävien, hyvän ruuan ja kesäisen ilman merkeissä. Kotiin ajelin pidemmän kautta niin pienet touhuajat saivat hetken nukkua autossa.

Ennen meitä kotiin oli ehtinyt mieheni. Kun ajoin pihaan, hän tuli ovelle vastaan ja ensimmäisenä tokaisi ”Tuu kattoon! Tyhjensin tiskikoneen!” Mykistyin tästä sen verran, että koin ainoaksi ratkaisuksi rehellisen vittuilun. Siinä me sitten tyttöjen kanssa seistiin ja taputettiin isille. Onneksi taisi ymmärtää pointin.

Tänään juttelin aiheesta ystävieni kanssa. Sellaisten jotka myös ovat kotona lasten kanssa ja näköjään myös hoitavat melkein kaikki kodin sisäkotityöt. Sain hyvin samankaltaisia tarinoita, ehdotettiinpa jopa miehelle tarrataulua.

Tämä sai pohtimaan kotiäitiyttä ja sitä menevätkö kotityöt tasan kun toinen jääkin kotiin hoitamaan lapsia. Meillä ei mene. Ennen lapsia teimme paljon yhdessä tai vuorotellen. Kun olen ollut kotona käytän paljon aikaa kodin siistinä pitämiseen. Imuroinnin ja pölyjen pyyhinnän teemme usein yhdessä, mutta arkeen mahtuu paljon muuta siivoamista, kotitöitä ja muuta lapsiin liittyvää. Koen, että tekemäni työmäärä ei näyttäydy puolisolleni ja hän ei varmaankaan ymmärrä miten paljon teen. Koen myös, että hän ei arvosta tekemääni työtä. Toisaalta paljon johtunee siitä, että hän ei todella tiedä mitä teen.

Paljon aikaa kuluu myös kaikkeen lapsiin liittyvään; vaatteiden hankintaan, harrastuksiin, hakemuksiin, neuvoloihin ja organisointiin. Tässä asiassa huomaan pitäväni langoista tiukasti kiinni ja jopa kieltäytyväni ottamasta apua vastaan. Koen, että jos joku toinen hoitaisi nätä asioita menettäisin kontrollin ja paletti hajoaisi jossain kohtaa.

Onko siis niin, että haluiaisin puolisoni tekevän enemmän mutta todellisuudessa tällainen kontrollifriikki ei pystyisikään antamaan osaa langoista toiselle?

Miten teidän muiden perheissä?

”Tarviiko sitä homostelua oikein mainostaa”

”Lapsetkin näkevät! Kohta ei enää tule lapsia kun vaan homoilua mainostetaan”

”Aina vaan tätä, missä on heteropride”

”Kohta pitää katsella ja suvaita kaikenmaailman pedofiilit ja eläimiin sekaantujat”

Tässä muutamia lainauksia mitkä ovat osuneet silmiin viimeisen kahden viikon aikana eri Facebookfoorumeilla.

En aluksi ajatellut edes kirjoittaa aiheesta, ajattelin, että tuoreen bloggaajan ei ehkä heti kärkeen kannata kirjoittaa kovin kantaaottavia tekstejä. Ehkä tästä ei edes tule sellainen, ehkä tämä jää vaan yhden ihminen ihmettelyksi.

Pride-viikko ja -kuukausi alkaa olla taputeltu, mutta kommentit ja mielipidekirjoitukset mihin olen viimeaikoina törmännyt kertovat juuri siitä kuinka tärkeä Pride on.

”Pride tai gay pride tarkoittaa maailmanlaajuista liikettä ja filosofiaa, jonka mukaan homoseksuaalit, biseksuaalit, transihmiset, sekä kaikkien muidenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen jäsenet voivat olla ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään. Pride-liike puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläisten oikeuksien ja etujen puolesta tehtyä työtä.

Liikkeellä on kolme pääperustetta: ihmisten pitäisi olla ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään, seksuaalinen monimuotoisuus on lahja ja seksuaalinen suuntautuminen sekä sukupuoli-identiteetti ovat synnynnäisiä eikä niitä voi tarkoituksellisesti muuttaa.”

Lainaus https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Pride

Mielestäni tuon lainauksen laittaminen on taas hyvä muistutus. Suurimmalle osalle kommentoijista kun tuo Priden ajatus tuntuu olevan täysin vieras, lähinnä vaikuttaa, että sateenkaarilipun tarkoitus on mainostaa miesten välistä peppuseksiä.

Onko ihmisten ennakkoluuloissa yhä kysymys tiedonpuutteesta? Vai kuvitteleeko joku edelleen, että jos lapsi näkee kahden samaa sukupuolta olevan osoittavan toisilleen rakkautta hänkin päättää alkaa toimimaan samalla tavalla?

Keneltä se on pois jos ihminen löytää toisen ihmisen jota rakastaa? Miksi herää ajatus ”ihmepervoilusta” vaikka perinteisessä nainen+mies -parisuhteessa sitä vasta jos jonkinmoista ”ihmepervoilua” voi harrastaa suljettujen ovien takana.

Haluaisin todella aiheesta keskustella tällaisen ihmisen kanssa jonka ennakkoluulot ovat näin suuret! Ei meillä tällä maapallolla ole sitä vaaraa, että ihmiset loppuisivat vaikka kaikki eivät heteroita olisikaan!

Rakkaus on rakkautta!