Liiketoimintasuunnitelma

 

pinkki.jpg

Aloitin liiketoimintasuunnitelman tekemisen jo keväällä 2015.

Ja voi että sitä on muokattu useampaan kertaan viimeisen puolen vuoden aikana. Niin kustannuslaskelmia kuin itse tuotteitakin. Jutun punainen lanka taitaa olla ainut mikä on pitänyt värinsä. Ja koska valitettavasti tätä käsityöyrittäjyyttä ei ole tehty palaksi kakkua, on kaiken joutunut suunnittelemaan laskelmien perusteella. En olekaan lähtenyt, voinutkaan, tekemään ja myymään jotain uniikkeja yksittäis tuotteita, aika rosvoja, jotka olisi omasta mielestä se mielekkäin vaihtoehto koska… noh, se raha. Ehkä niidenkin aika tulee joskus… ehkä, ehkä.. Nyt yritän tehdä tuotteita joissa oleellisina juttuina on kuitenkin se oma kädenjälki, mutta että kuitenkin  kaikki  tuotteeseen liittyvä on suunniteltu niin että se edes jollain tavalla kannattaa. Edes sen leivän tuomiseksi pöytään.

Olin varannut yrityskeskukselta ajan tuon suunnitelman tsekkaukseen. Olinhan tehnyt sen kokonaan itse, kyselemättä tai näyttämättä kenellekkään, aivan mahtavan yrittäjyyskurssin oppien loppuhuipentumana. Ja olisihan sitä kiva tietää että onko koko suunnitelma jo valmiiksi tuhoon tuomittu, pinkkien hattararillien läpi katseltu haave. 

Joo o, kyllä tämä ihan toimivalta ajatukselta vaikuttaa. Vaikka varmasti haasteita riittää. Seuraavaksi vaan starttiraha hakemusta sisään. Jutteli asiantuntija ukkeli. 

Hymy korvissa lähdin kotia kohti.

Ja niin mä vedin taas ne pinkit rillit päähän.

pinkki2.jpg

 

Suhteet Oma elämä Raha

askel eteenpäin

kankaat.jpg

 

Tukkuasiakkaaksi? Ilman muuta!

Vaikka to do-lista aiheen ympärillä tuntuu loputtomalta, niin se vaan askel kerrallaan yrityksen perustaminen etenee. Kävin viime viikolla piipahtamassa eräässä kangaskaupassa hipelöimässä kankaita joita käyttäisin tuotteissani. Tapaamista varten olimme olleet etukäteen yhteydessä kartoittaaksemme tarpeitani ja ajatuksiani. Varsin huvittavaa, mutta tämä reissu tuntui jotenkin hyvin tärkeältä itselleni. Vaikka se ei ollut loppujen lopuksi sen kummempi, ihan peruskäynti. Ja koska kotiäitinä ei ole tarvinnut paljon kovin virallisissa meiningeissä käydä, jännitys oli yllättävän suuri.( Onneksi vaatekaappini on kovin laihanlainen niin ei tarvinnut sen asian puolesta turhia stressailla.) Ehkä se johtui siitä että se oli se ensimmäinen virallinen kosketus tätä omaa juttua kohtaan.? Käynti oli tosi jees, pari vaaka kupissa ollutta asiaa ratkesi jommankumman eduksi, ja lähtiessä korvan taustat olivat täynnä ideoita myöhemmin ehkä toteutettaviksi. Suurin harmitus (johon olin valmistautunutkin) oli se että joudun luopumaan, ainakin nyt aluksi, luomumateriaalin käytöstä. Koska raha. Harmi, mutta ehkä vielä joskus.. 

Kotimatkalla pysähdyin kaupassa. 

Neukkarin pöydällä oli tarjolla niin herkullisen näköisiä tuoreita munkkirinkilöitä. Ole hyvä, ota vaan. Jos nyt vielä näin heti aamusta makea maistuu? Joo kiitos vaan, tämä kahvi kyllä riittää.

En hävennyt ottaa, vaikka mieli niin teki. Jännitys tutisutti housuja, ajatuksena vielä kun olisi sokerit suupielessä. Siinä pöydällä niitä aina välillä vilkuilin. Maku tuntui suussani. Sellanen herkkuperä, että voin aamun aloittaa helposti leivoksilla. No problemos. Hetken kiittelin itseäni ”hyvästä itsekurista”, kunnes kurvasin kaupan pihaan.

donitsit.jpg

 

Suhteet Oma elämä DIY Raha