tapaus: kuukautiset ja vähän muuta

 

kuukautiset.jpg

 

Koska kertoa tytölle kuukautisista ja kuinka niistä kertoa?

Googletin vasta kun tapaus oli ehtinyt jo sattua.

 

Niin joo, mä unohdin kertoa kun eilen oltiin ykkösen kanssa kaupassa. Kun se niin kyseli kun siinä etsiskelin terveyssiteitä ja tamppooneita. Niin onhan se jo monesti kysellyt mitä ne raketin näköiset jutut vessan laatikossa on, mut oon kierrelly ja vastaillut epämääräisesti kaikkea aikuistenjuttuja ja silleen. Mut ku nyt oltiin kahestaan tilanteen äärellä eikä veli ollut siinä vieressä hirnumassa niin mää ajattelin kertoa.. Emmä sit tiiä, järkyttykö se kun se meni ihan hiljaseks ja sen kulmakarvat kurkotti taivasta. Supisin vielä silleen ihan hiljaa ettei ihan kaikki kuule, et niitä käytetään siihen et joskus aina välillä naisen pimpistä tulee ver…

.. !?..SIIS HERRANJUMALA mitä sä kerroit?! .. kyl varmasti järkytty, mäkin järkytyn!!..

..No lopeta nyt!.. Ehkä mä en nyt ihan ehtinyt loppuun asti miettiä mitä sieltä suusta pääsi tulemaan. Ihan luonnollinen juttuhan toi kuitenkin on, ja kun toinen on siitä jo niin usein kysellyt..

Joojoo mut hei tollasten puheiden aika olis vasta joskus yläasteella!..

Höpöhöpö, sillon se juna olis jo myöhässä. Jos vielä silloin ei ole alkanut niin kyllä siinä vaiheessa on jo hyvä tietää eikä kukaan pääse mitään kauhujuttui kertoilee. Pitäiskö mun vähän kertoa sullekkin noista kuukautisista? .. nojoo, ehkä mä olisin voinut tähän vähän varautua.. No mitäs sä sanoisit jos nyt yllättäen jompikumpi sulta kyselisi miten ne vauvat tulee?

No haikarahan ne tuo.

Haikara!? No ethän sä nyt millään haikaroilla voi enää mennä valehtelee! Muistaahan ne nyt ku sisko kasvoi tuolla mahassa. Miten se haikara sen nyt sinne olisi vienyt!

No ei niille nyt voi vielä totuuttakaan kertoa.

No ei kyl voi, ei..kai..??.. Pitäisköhän sitä vähän alkaa varautuu tohonkin kysymykseen, kun ei noi nyt niin pieniä enään ole. Se kyssäri voi kyl tulla mikä päivä vaan. Ensin mun pitää nyt vähän selvitellä tota menkkajuttua ja kattoo miten mä pystyn sitä vielä seivailee. Sit ikätasoinen selvitys tohon toiseen… Huh, kun täällä on kuuma.. Vai johtuukohan se tosta mun liikuntaharrastuksesta johtuvasta lisääntyneestä aineenvaihdunnasta?

Tai sullon vaan vaihdevuodet..

Jepjep, ne ne nyt varmaan on.. aloitetaanko ensin niistä kuukautisista?

Suhteet Oma elämä Lasten tyyli Vanhemmuus

kuinkas sitten kävikään?

 

yksin.jpg

 

Marraskuun piti olla herkuton. 

Oikein haastettiin toisemme tuon toisen puoliskon kanssa, ei sokeria vs. ei alkoholia. Ja toisinpäinkin, kaikki pois vaan molemmilta niin vältymme turhalta väittelyltä kumman lakko oli niinku pahempi. Lähtökohta oli tällainen http://www.lily.fi/blogit/kukkuu-kuuleeko-maa/sokerisyopon-painajainen ( siis mää en vaan käsitä miten ton linkin saa laitettua niin että siinä lukee jotain muuta kuin toi osoite!? )

Eniveis, omalta kohdaltani tämä veto päättyi nolosti jo päivänä 2.  Heräsin aamuyöllä enkä saanut unta. Hiippailin keittiöön. Löysin jonkun ikivanhan keksipaketin jämät. Istuin lattialla ja nautiskelin nämä vettyneet keket kaikessa rauhassa ja poistuin paikalta kaikessa hiljaisuudessaan. En tunnustanut mitään. 

Päivä siitä, tuo toinen oli löytänyt jotain muuta jemmattua herkkua. Ei tunnustanut, koska ei tarvinnut. Narahti. No tää oli kyllä valmiiks jo niin kuolleena syntyny idea. Myönnetään. siihen loppui lyhyeen tuo herkkulakko. Paljastin myös oman selkärangattomuuteni.

 

Siitä saakka olen ajoittain potenut huonoa omaatuntoa. Itsekuri kun ei riitä pysymään herkuista erossa. Maha kasvaa vaikka ei raskaana ole. Liikunnan ilo on teillä tietämättömillä. satunnaiset lenkkikerrat eivät vielä aiheuta sitä, ah miten hyvä fiilis!!  Joka aamu ruoskin itseäni kahvia keitellessä, tänään, tänään, TÄNÄÄN sä muikkeli otat itseä niskasta kiinni.

 

jalkapallo.jpg

 

Pari päivää sitten tapahtui jotain. Eikä, sieltäkö se vihdoin pilkottaa!?

Pojan jalkapallo harjoitukset loppuivat, kertakos kun emme ensimmäisten joukossa lähtöä tehneet. Annetaan nyt toisen hetken vielä huvikseen potkia kun ei meillä minnekkään kiire ole.

Sitten sen näin. Kuplahallin toisessa päässä, pinkeissä huppareissaan.

Naisten harrastelija porukka!!

Kaikenlaisia lajeja on tullut lapsena ja nuorena kokeiltua, mutta jostain kumman syystä jalkapalloa en ole koskaan harrastanut. Jotenkin sitä on tuntenut olevansa jaloilta kömpelö vaikka nopea juoksia olinkin. Potkunyrkkeilyn peruskurssin jälkeen ajattelin, että jos tätä jatkan vaihdan pelkkään nyrkkeilyyn ku ei nuo jalat tunnu tässä hommassa sujuvasti mukana kulkevan. Ja oikeastaan en ole jalkapallosta koskaan yhtään välittänytkään, urheilulajeista kamalin mitä televisiosta voi katsoakkaan.

Mutta nyt, intopinkeänä. uutta liikunta harrastusta aloittamassa.

 

Ja ensimmäisenä ongelmana, minkäs numeron sitä valkkaisikaan omaksi pelinumerokseen?

Suhteet Oma elämä Liikunta Vanhemmuus